Nainen ja olennainen

Nainen on Kirsikka Siik, 40-vuotias (s. 1972) tamperelainen arkkitehti, kaupunkisuunnittelija, järjestötoimija, vihreä kaupunginvaltuutettu ja valtakunnallisen Suomen Liikenneliitto SuLi ry:n puheenjohtaja. Työkseen hän toimii yksikön päällikkönä Rambollin Maankäyttö -yksikössä. 

Arkinen Kirsikka on 10-vuotiaan pojan äiti, fiksun insinöörin vaimo, innokas leipoja, rintamamiestalon ikuisuusremontoija, talvetkin pyöräilevä työmatkapyöräilijä ja yhden Tampereella (ja koko Suomessakin) vielä melko harvinaisista taakkapyöristä omistaja  - mies on tosin sittemmin hankkinut itselleen vielä modernimman sellaisen, nyt taakkiksia on perheessä kaksi! 

Kirsikan erityisiä kiinnostuksen kohteita yhteiskunnassa ovat ihmisten arkipäiväisen toiminnan vaikutukset, liikenne, ympäristön esteettömyys, kansallinen, alueellinen ja elinkeinoelämän kilpailukyky, hyvinvoinnin jakaminen ja kansalaisten valtaan kuluttajina liittyvät asiat.

 

* * *
 

Olennainen on joukko teoiksi muutettavia ajatuksia yhteiskunnan hyvinvoinnista ja maailman tilasta – se tärkein vaikuttaminen, joka lopulta tehdäänkin kotona, ruohojuuritasolla, yksilön valinnoissa, lasten ja nuorten arvomaailman eväitä antaessa… Olennaista on se, mitä tehdään tässä ja nyt, joka päivä, arjen valinnoissa. (Tästä ajatuksesta syntyikin vuosien 2007-2008 vaalit kantanut motto: "elämää, ei vaaleja varten", joka sittemmin jalostui tavallaan saman ajatuksen toiseksi sanamuodoksi "vain kestävä on kyllin hyvää".)

Kodin lisäksi olennaisiin asioihin vaikuttavia päätöksiä tehdään politiikassa - siis päätöksiä joilla mahdollistetaan olennaisia asioita eteenpäin vievät ruohonjuuritason valinnat. On politiikkaa päättää yhteisten rahojen keruusta ja käytöstä, erilaisista julkisista hankkeista ja yhteisistä pelisäännöistä. Politiikkaan vaikuttaakseen ei tarvitse olla poliitikko, vaan päästä osallistumaan sen tekemiseen, mitä pitää oleellisena - vaikka sitten järjestämällä julkisia keskustelutilaisuuksia poliittisista aiheista tai osallistumalla yhdistystoimintaan... Arkkitehtuurikin on poliittista, arkkitehdit harvemmin. 

Tietyssä mielessä suuri kiinnostukseni politiikkaan ja yhteiskuntaan ei siis sittenkään eroa juurikaan normaalista työmaastani kaupunkisuunnittelijana (aiemmin myös kaupunkisuunnittelun opettajana), äitinä, erilaisten yhdistysten ja järjestöjen jäsenenä ja aktiivisena toimijana ja yleensä osallistuvana kansalaisena. Pohjimmiltaan tuossa kaikessa on kyse yhdestä ja samasta: yrityksestä parantaa maailmaa, tehdä siitä ekologisempi, oikeudenmukaisempi ja onnellisempi. Politiikassa samaa työtä tehdään vain erilaisin pelimerkein kuin piirustuspöydän ääressä.

Näitä ajatuksia olen hiljalleen pyrkinyt avaamaan enemmän sisemmillä sivuilla.