Olen työreissussa Vaasassa ja ensimmäistä kertaa elämässäni hotellissa, jossa ei ole henkilökuntaa. 

Henkilökunnattomuus ei sinänsä haittaa mitään, mutta muuten on kolkkoa: huone on tosi karu ja ahtaanoloiseksi sisustettu, "makuuhuone" on naulakolla erotettu "olohuoneesta" eli sohvasta ja naulakon päällä möllivästä televisiosta. Peitto ja tyyny on asetettu pinoon sängylle tulijan itse sijattavaksi, valkoisen ulkoseinän valkoiset verhot ja alumiiniset sälekaihtimet tuntuvat pimenevässä syysillassa kolkoilta nekin, siitä huolimatta että muiden seinien alaosan verhous on lämpimän (joskin teennäisen) sävyistä kirsikkalaminaattia. Huonetta piristävä punainen vuodesohva on päälliseltään ällöttävän likainen. Iltapalaa varten huoneessa on vedenkeitin ja neljä hieman nuhruuntunutta teepussia. Pienenpieni kylppäri on verhoiltu kauttaaltaan oksennuksenvaaleanpunaisella muovimatolla. Yritän saada huoneeseen kodikkaampaa valaistusta, mutta yritys on turha: vaikka valokatkaisijoita on usealla seinällä, sekä "makuuhuoneen" että "olohuoneen" loisteputket on varmuudeksi kytketty samaan tahtiin - ne ovat joko kaikki päällä tai kaikki poissa päältä, fiilistelylle tai sähkön säästölle ei turhaan ole jätetty sijaa. Ensimmäinen ajatukseni huoneeseen tullessa on, että ehkä joku on tosiaan yrittänyt parhaansa ja nähnyt vaivaa tämänkin sisustuksen suunnittelemiseksi - enkä sittenkään osaa tällä erää antaa sille työlle arvoa.

Toisena päivänä sanoisin tämän näin: kaikki toimii hyvin (todistettavasti myös nettiyhteys ;) ), hotellin sijainti on loistava, parin yön nukkumiseen huoneen taso on enemmän kuin riittävä. Tänään väsymys tekee kuitenkin tenän, on jäänyt uni lyhyeksi useampana yönä peräkkäin veneennostotalkoisiin ryntäämisen, Oraksen synttärijuhlallisuuksien, sunnuntaiaamun "en-osaa-enää-nukkua-kun-lapsikin-on-jo-noussut"-ajatuksen ja vielä sunnuntai-illan koti-MIPS -tutkimuskaavakkeiden täyttelyn takia. Ja viime yönkin nukuin kohtuuttoman huonosti, kun alitajuisesti sittenkin jännitin priorisoitujen kodinhoitopuuhien takia vasta aamuksi jättämäni pakkaamisen onnistumista ja ehtimistä, tätä reissuakin...  

* * *

Olin ajatellut lähteä alkuillaksi johonkin kodikkaaseen kahvilaan tai pubiin lukemaan Jari Tervon Myyrää tai Michael Foucalt'n kirjaa Tarkkailla ja rangaista - vähän väsymystasosta riippuen, ensimmäisen lukeminen onnistuu väsyneempänä kuin jälkimmäisen... :) Vaan niinpä kävi, että olen ihan liian väsynyt minnekään lähtemään. Lukaisin pari mukaan ottamaani lehteä - ja kaikissa on tuttuja! Parin numeron takaisessa Kodin Kuvalehdessä kollegani ja naapurustotuttunikin Janne Kangasvieri esittelee perheen rintamamiestalon remonttia, lauantaisessa HS:n Kuukausiliitteessä esitellään "missä hän on nyt"-palstalla ilokseni viime talvena itsekin pitkästä aikaa tapaamani Tuomas Lukka. Toinen rästilehtien pinosta mukaan nappaamani Kodin Kuvalehti (jota en vielä ehtinyt lukea) aukeaa vahingossa sivulta, jossa esitellään lukio-luokkakaverini Vilmalotta...

Yht'äkkiä tajuan, että minulla on ollut suuri onni tavata elämässäni runsain joukoin oikein mielenkiintoisia ihmisiä, osa tunnetumpia, monet mielenkiintoisimmista suurelle yleisölle tuntemattomiakin.

Päivän yhteenveto: en pidä henkilökunnattomista hotelleista enkä kirsikkalaminaatista; pidän keskustelunhaluisista ja elämää avoimin silmin, joskus kriittisestikin tarkastelevista ihmisistä. Ja kaupungeistakin pidän, siitä miten niiden rivien välistä voi lukea ajankulkua, historiaa, arvoja, toimintoja, kehityskulkuja, koko yhteiskunnan kuvauksen eilisestä tähän päivään. Huomisiltana, kun en ole näin väsynyt, tutkin Vaasan olemusta ja elämää syysillassa.