Tulin Koti-MIPS tutkimuksen aloituspalaverista. Seuraavilla viikoilla meidän perheessä tarkkaillaan 26 muun perheen tavoin ruokailua, matkoja, vedenkulutusta, lämmitystä, kodin tavarapaljoutta ja paljoa muuta. Aluksi täytettiin omia alkukäsityksiämme käsitteleviä kaavakkeita. Uskonko perheeni elävän ekologisesti? Minkä osan elämästämme arvelisin kuluttavan eniten luonnonvaroja? Mitä ekologinen elämäntapa mielestäni tarkoittaa? Onko luonnon suojelu tärkeää vai uhat raskaasti liioiteltuja? Onko joutenolo mielestäni ekologista?

Joutenolokysymys jäi mietityttämään kotimatkaksi. Jos en tee mitään, en kuluta. Sehän on ekologista. Vastasin silti olevani väittämän "joutenolo on ekologista" kanssa jokseenkin eri mieltä. Eihän siitä mitään tulisi, jos me kaikki yhtäkkiä heittäytyisimme olemaan jouten! Milloin edes olen jouten? Jos makaan sohvalla ja töllötän telsua kulutan silloinkin sähköä ja välillisesti sekä laitteen että ohjelmien tuottamisen vaatimia asioita. Jos olen jouten vaikka purjeveneessä, en kuluta kovin paljoa: vene on joskus valmistettu, mutta nyt kulutan vain veneen laiturista aallonmurtajan ulkopuolelle kuljettamisen verran bensaa, sen jälkeen kuljemme tuulella. Mutta enhän minä veneessä oikeasti ole jouten!!! Ohjaamisen, purjeiden säädön ja eväiden esiin kaivamisen, syömisen ja pois pakkailun kaltaisia pieniä puuhia on lähes koko ajaksi...

Aina silloin tällöin Vihreitä syytetään oletetusta perustulon passivoivasta vaikutuksesta. Vielä en ole tavannut ihmisiä, jotka kuukausittain ilman työssäkäyntiä tilille napsahtava raha, vaikkapa opintotuki, kodinhoidontuki tai eläke, olisi saanut olemaan yksinomaan jouten. Sen sijaan tiedän tapauksia, jotka perustulon turvin saisivat rohkeutta kokeilla yrittäjyyttä tai omistaa osan ajastaan haaveidensa mukaisesti taiteelle tai tutkimukselle. Pidemmän päälle se voisi olla yhteiskunnan kannalta jopa tuottavaa. Osa tapaamistani ihmisistä käyttäisi perustulon tuoman taloudellisen jouston lyhentääkseen työpäiviään, yleensä ollakseen enemmän pienten lastensa kanssa tai opiskellakseen. Suurimmalla osalla perustulo ei vaikuttaisi elämään mitenkään, se maksettaisiin käytännössä veroina takaisin. Kukaan näistä ihmisistä ei ole halunnut rahaa ollakseen jouten.

Sen sijaan olen tavannut ihmisiä, jotka tilapäisen tai osa-aikaisen työn työttömyyskorvauksia alentava vaikutus tai mahdollisen yritystulon epävarmuus on passivoinut pakkotyöttömiksi. Osa näistä ihmisistä on ollut jouten. Olen tavannut ihmisiä, jotka olisivat työttömäksi jouduttuaan pystyneet työllistämään itsensä yrittäjinä, mutta katsoivat parhaaksi pysyä kiltisti työttömänä eläkeputkessa eläkkeen pienenemisen taloudellisen riskin ollessa kohtuuton. (No juu, eipä tähän olisi yksin perustulo auttanut, sano...) Tunne joutenolosta, jota ei ole itse valinnut on minusta vaikuttanut lähinnä masentaneen ihmisiä. Pidemmän päälle se ei ole ollut ekologista vaan yhteiskuntaa rapauttavaa. Minusta perustuloa voisi kokeilla, joutenolon sen sijaan tulisi olla vain lyhytaikaista ja lepotarkoituksessa. On muistettava, että jonkin asian funtsiminen oikein ankarasti, oivaltaminen, keksiminen tai luominen vaativat vuorottaista (aivotyö-)ponnistusta ja joutenoloa nekin.