Ihan hullu päivä. Töissä on mielenkiintoisia hommia sekä rakennussuunnittelun että kaavoituksen parissa, mutta yhteensä vähän enemmän kuin ehdin tehdä. Ja sitten meni puoli päivää "harrastuksissa": ennen työpäivän aloittamista aamu GoTampereen hallituksen kokouksessa, sitten lyhyeksi jääneen työrupeaman jälkeen loppuiltapäivä taloyhtiön hallituksen kokouksessa, ja lopuksi vielä ilta parin vaalien tiimoilta tavatun mukavan naisen juttuseurassa maailmaa parantaessa. Ei tullut maailmasta valmista, mutta oli kiva edes keskustella paremmuuden mahdollisuudesta. Kyllähän se siitä vielä paremmaksi muuttuu, kannattaa ainakin yrittää. Vasta luovuttaessaan on ihan varmasti hävinnyt. ;)

Kotimatkalla näin taidetta puskassa. Joku oli asetellut käpyjä sahajauhokasojen koristeeksi ja juurten välisen alueen peitoksi Rantaperkiön "Huvilarannikon" ulkoilureitin varteen. Yhdessä kohdin oli kannon päällä puun oksista punottu pesä, jossa oli eri värein maalattuja kiviä munina. Mihin lie taidejuttuun liittyvät, varmaan tästä on kerrottu enemmän jossakin viikonlopun lehdessä, jota en ole vielä ehtinyt lukea, kun ei oltu kotona...

Tuli elävästi mieleen yhden Kuopiossa kerran tapaamani taiteilijan esittely työstään, jossa oli tyhjiä taulun kehyksiä metsäpolun varressa. Idea oli mielestäni upea: osoittaa ihmisille luonnon yksityiskohtien kauneutta - sillä toden totta, kyllä kehystettyyn näkymään, käpyyn tai oksapahkuran muotoon kiinnittää ihan eri tavalla huomiota kuin samoihin detaljeihin laajassa ympäristössä, ilman kehyksiä. Vaan sitten seurasi pettymys: taiteilijalla itsellään ei ollutkaan työssään mitään sanomaa. Hän oli vaan kerännyt "romuraameja" ja viskellyt sitä metsään, satunnaisesti, ilman tarkoitusta osoittaa juuri niitä kohtia tai yleensä mitään erikoista. 

Taide, jota tehdään ilman sanottavaa, vain sen vuoksi, että tekijä voisi nimittää itseään taiteilijaksi, muistuttaa politiikkaa, jota tehdään irtopinnojen tai puolueen vaalimenestyksen vuoksi, ilman näkemystä paremmasta maailmasta ja suurista linjoista. Kun jompaakumpaa yrittää tehdä työkseen, on suuri vaara astua sisällöttömyyden suohon.

Pysyköön oma polkuni tukevana jalan alla.