Matkakorvauskäytännössä on joitakin hassuja piirteitä. Lähtiessään kauemmas työmatkalle, voi lyhyenkin taksimatkan kotoa asemalle tai lentokentälle kyllä laskuttaa matkalaskussa, mutta samaa matkaa pyörällä tehtynä ei. Omalla autolla ajetuista työmatkoista - vaikkapa arkkitehdin matkoista suunnittelukohteeseen ja takaisin toimistolle - maksetaan kilometrikorvausta, mutta jos saman matkan polkaisee pyörällä, rahoitusta pyörän ylläpitoon on turha kysellä. Valistuneelta työnantajalta voi nykyisin saada työsuhdematkalipun ja vähemmän valistuneelta vaikka autoedun, vaan saako missään työsuhdepyörää huoltotakuulla ja monipuolisesti säädettävää pyöräilykypärää?

Miksi pyörä lasketaan matkakorvausasioissa harrastus- tai kuntoiluvälineeksi, ei kulkuneuvoksi? Pyöränkin ylläpito varaosineen ja huoltoineen maksaa - ja jos hirveän tarkkoja ollaan, kuluuhan tuota ruoaksi kutsuttua polttoainettakin pyörälijällä hitusen autolla liikkujaa enemmän... Toisaalta työnantaja säästää pyöräilijän arkihyötyliikunnan seurauksena todennäköisesti reilusti sairaspoissoloista.

Joku on sentään tämänkin huomannut - tämä tieto pyöräily-yhdistyksen sihteeriltä, Sannalta: "Nostokonealalla toimiva Pekkaniska Oy kannustaa henkilöstöään kävelemään ja pyöräilemään taloudellisin kannustimin. Tavoitteena on lisätä henkilöstön terveyttä ja hyvinvointia, joka heijastuu työhyvinvointiin, sairauspoissaolojen määrään ja työkykyyn. Kävellen tai pyörällä tehdystä työmatkasta maksetaan 1 €/km, samoin työajan ulkopuolella tehdystä vähintään 5 km:n lenkistä työkavereiden kanssa. Bonusta maksetaan lisäksi hyvästä kunnosta, jota mitataan kävelytesteillä puolen vuoden välein. Ylimmästä kuntoluokasta voi saada bonuspalkkana 40 €/kk. Työnantaja osallistuu soveltuvin osin myös liikuntaharrastusten kustannuksiin ja liikuntatapahtumien osallistumiskuluihin." Liikuntabonuksia työntekijöilleen maksaa myös Toholammin kunta. Oma työnantajani Sigma Konsultit Oy kustantaa työntekijöille uima-/kuntosalilipun viikossa kokkolalaisen uimahallitaksan mukaan; työmatkapyöräilyä ei ainakaan toistaiseksi tuettavaksi kuntoiluksi  lasketa, kun siitä ei jää työntantajan verotukseen kuittia... 

Verottajako siis välillisesti pakottaa autoilemaan työmatkat?