Vihreässä langassa (8.6.2007) haastatellaan arkkitehtilehti ARK'in päätoimittaja Harri Hautajärveä, joka kertoo miten "on valitettavaa, että sen enempää rakennuttajat kuin useimmat arkkitehditkaan eivät ole kovin kiinnostuneita kestävän kehityksen kysymyksistä". Ja seuraavaan hengenvetoon huviloihin ja saunoihin viime aikoina paneutunut päätoimittaja kertoo miten suurikin loma-asunto voi olla ekologinen, jos se on alunperin suunniteltu energiapihiksi.

Mikä lauseessa jää mietityttämään? Periaatteessa tässä ei mätä mikään. Totta kai uudisrakennus pitäisi aina suunnitella alkujaan energiapihiksi ja muutoinkin mahdollisimman ekologiseksi, ja arkkitehtihan suunnittelee sitä mitä tilataan. Mutta rivien välistä voikin sitten lukea asian toisen puolen: ekologisuus kuuluu vain uusien rakennusten suunnitteluun, on erityisosaamista vaativaa erityishommaa ja otetaan erityisesti huomioon vain erityisesti sitä vaativien, valistuneimpien asiakkaiden erityisissä suunnittelukohteissa.

Miten tässä näin on käynyt? Missä välissä ekologinen harkinta ja maalaisjärki katosi tavallisen arkkitehdin tavallisen työn ulottuvilta? Entä miksei rakennusalalla laajemmin keskustella ekologiasta myös korjausrakentamiseen toivottavana ja tavoiteltavana ominaisuutena?

Kyllä minä hyvin tiedän, ettei tilaaja halua maksaa mistään ylimääräisestä. Korjaussuunnittelussa on päällimmäisenä tarpeena aina saada vanhat tilat uutta käyttöä vastaamaan, luonnon ja saasteettomuuden huomioimista ei erikseen tilata. Mutta entä jos hitusen ekologiaa saa muun suunnittelun kylkiäisenä? 

Arkkitehti tekee ekologisia valintoja paljossa muussakin kuin määrittäessään rakennuksen eristekerroksen paksuutta ja rakennusmateriaaleja. Korjausrakentamiskohteenkin voi suunnitella niin, että pistetään kaikki uusiksi tai niin, että käytetään vähän enemmän aikaa ja vaivaa olevien rakennusosien kunnon kartoittamiseen ja uusien osien ja tekniikoiden valintaan siten, että säilyvät jutut saavat arvokkaan aseman iästään ja mahdollisesta kuluneisuudestaan huolimatta. (Kuinka ollakaan, tästä juuri satuttiin puhumaan aamulla töissä uuden mukavan työkaverini Katin kanssa...)

On ihan turha puhua energiapiheyden vaikutuksista ilmastonmuutokseen, kun samaan aikaan toisaalla pistetään ihan vaan varmuuden vuoksi uusiksi kokonaisten laitosten verran käyttökelpoista tavaraa. Korjaussuunnittelua tekevän arkkitehdin ei hänenkään tulisi olla vain nöyrä palvelija, joka tekee kiltisti sen mitä tilataan. Asiakas maksaa asiantuntemuksesta, ja siihen kuuluu myös kyky osoittaa, miten arvokasta ja toimivaa vanhasta voi tulla, kun siitä osataan oikeita osia oikein säilyttää.