Matkoilla joukkoliikennevälineissä voi tarkkailla luonnonkauneuteensa luottavien ihmisten joukon hupenemista värjättyjen hiusten osuutta värjäämättömiin nähden vertaamalla. Tämä "väri-indeksi" on ympäristön kannalta surullista, mutta kampaajien ammattikunnan kannalta ilahduttavaa nähtävää: aamuruuhkan täyden bussillisen ihmisistä värjäämättömät hiukset on ehkä kymmenesosalla, naisista yleensä korkeintaan kahdella - minä toisena niistä. Enää eivät miehetkään malta leikkuuttaa tukkaansa ottamatta hiukan raitoja tai "syventämättä hiusten luonnollista sävyä", alle 30-vuotiailla on väriä päässä lähes siinä kuin naisillakin. Ehkä otos harhauttaa; ne, jotka eivät värjää hiuksiaan eivät myöskään kulje bussilla? (Ok, minäkin nykyisin lähes aina pyöräilen... ;) )

Kyllä itsellänikin kesti kauan ennen kuin löysin kampaajan, joka ensi kerrasta leikkasi hiukseni ehdottamatta värjäystä. Parhaat tapaukset ihmettelivät ensin ääneen miten taitavasti pääni olikaan saatu sävytettyä niin kauniista ja luonnollisesti, ja ehdottivat sitten heti perään - siis kuultuaan ettei mitään sävytystä ollutkaan - hiusteni värin muuttamista hiukan johonkin suuntaan "ihan vaan kevytvärillä".

Nyt kun minunkin hiuksiani koristavat jo ensimmäiset hienonhienot hopeiset viirut (lupaavasti vitivalkoisia, odotan lopputuloksen muotoutumista jännityksellä!), sävyn aitoutta ei epäile enää kukaan, mutta lisäväriä varmasti tarjoaisi jokainen ennestään tuntematon kampaaja. Pitäähän harmaantuminen ainakin 70-vuotiaaksi asti peittää kaikin voimin, sitä nuorempina saavat ilmeisesti harmaantua vain miehet. 

Sittenkin ihmetyttää, että ihmisten itsetunto on niin huono. Miten 90 prosenttia ihmisistä onkaan saatu uskomaan, että syntyjään saatu hiusten väri on mitätön tai muuten mahdoton? Miten mielettömät määrät myrkyllisiä kemikaaleja käytetäänkään suloisiin turhuuksiin.