Vaalitouhussa saa mainion syyn maakuntamatkailuun. Aikaa ja jaksamista on tietysti vain kohtuullisesti, mutta olen nauttinut jokaisesta tähänastisesta "maakuntamatkastani". Yhdyskuntasuunnittelijana ja muutoinkin paikoista, paikan hengestä ja paikallishistoriasta kiinnostuneena olen suhtautunut retkiin enemmän oppina itselleni kuin vaalitilaisuuksina. Pirkanmaa on hieno ja mielenkiintoinen maakunta.

Aloitin viime vuoden puolella tutustumalla Hämeenkyröön (kiitokset Hämeenkyrön vihreille vierailukutsusta ja Niinenmaan Jussille vielä erikseen mainiosta paikkakunnan esittelystä, johon autolla suoritetun kierroksen lisäksi kuuluivat katsaus F.E.Sillanpään elämään ja tuotantoon, Hämeenkyrön ja Kyröskosken yrityselämään, kaavoitus- ja liikennetilanteeseen sekä energiahuoltoon eli tässä tapauksessa jätteenpolttolaitoshankkeeseen). Jatkoa matkailuun on seurannut Pirkanmaan Vihreiden elokuvakiertueen merkeissä Valkeakoskella, Ikaalisissa ja eilen Ylöjärvellä. Aamulehden vaalikäräjiin kävin tutustumassa Vammalassa, jonka keskusta olikin ennestään tuttua seutua opettamani kurssin toissavuoden harjoitustyömaastona.

Tiistaina olin vielä aamulla vakaasti aikeissa mennä Virroille, niin ikään ilmastonmuutoselokuvakiertueen tilaisuuteen. Aikeeksi jäi, ja ihan hassusta syystä: luotin sokeasti siihen, että joka paikkaan ja paikasta Pirkanmaalla pääsee kulkemaan julkisin kulkuneuvoin. Juu, olisi bussi toki vienyt Virroillekin, vaan eipä ollut enää yhteyksiä samana iltana takaisin! Sainpahan omakohtaisen muistutuksen siitä, että suurimpien kaupunkien ulkopuolella ollaan todella sidoksissa yksityisautoihin. On hienoa, että julkista liikennettä Suomenkaan mitassa ylimalkaan on olemassa, vaan eipä sen turvin tulla vaikkapa Hämeenkyröstä tai Virroilta noin vaan Tampereella teatteri-illassa pistäytymään, saati iltaa kavereiden kanssa tässä pubien luvatussa maassa istumaan. Maakunta on iso alue. Ja joskus matkatta jääminenkin avartaa. 

Toistaiseksi viimeisin leffakiertueen "pitstop" oli siis Ylöjärven lukiolla; hyvin valmisteltu ja mukavahenkinen tilaisuus, runsaasti keskustelua elokuvan jälkeen. Näin nyt Al Goren Epämiellyttävän totuuden kolmatta kertaa, ja pakko on sanoa, että hieman ärsyttävästäkin amerikkalaisuudestaan huolimatta se on koskettava ja ajatuksia herättävä dokumentti. Oikeastaan vasta nyt tajusin, että vaikka olen vaaliteemoissani olevinaan jättänyt ilmastonmuutoksesta vouhaamisen suosiolla muille, kaikki se, mitä yritän omalla ehdokkuudellani sanoa, liittyy sittenkin tähän samaan kokonaisuuteen. Minä puhun elinympäristöstä, liikenteestä ja kuluttajuudesta, näihin kaikkiin liittyvistä valinnoista. "Hyvät valinnat" näissä asioissa ovat samalla tärkeimpiä keinoja ehkäistä ilmastonmuutosta, niillä vaan saavutetaan samalla muita, viihtyisyyden ja tasa-arvon kaltaisia aineettomia asioita, jotka välillä jo irrottavat omat ajatukseni kauas ilmastosta... Silti ehdokkaana ja opettajanakin yritän kertoa ajatuksiani nimenomaan siitä, etteivät asiat tapahdu itsestään, vaan koska me olemme osa koneistoa, antamassa niille vauhtia. Me valitsemme, että asiat tapahtuvat juuri niin kuin tapahtuvat. Liikenne lisääntyy, koska me teemme päätöksiä, jotka sallivat sen lisääntyä. Vanhusten hoidosta laitoksissa kantautuu järkyttäviä uutisia, koska me sallimme vanhuksia hoidettavan niin, edellytämme hoidon tapahtuvan halvalla ja kuoleman näkymättömästi. Jos en halua nykytilan jatkuvan, mitä voin omalla toiminnallani tehdä asioiden muuttamiseksi? Tätä minä kysyn itseltäni koko ajan. Ihan aina en osaa suoralta kädeltä vastata.