Jossakin mielessä ehdokkaan arki muistuttaa opintojen vääntämistä kahden työn ja perheen ohessa (näin siis omien opintojeni viimeiset vuodet...). Vähän väliä on paha omatunto - joko siitä ajasta, jota ei ole perheen kanssa tai siitä ajasta, jota ei käytä vaalityöhön.

Kaikkea mitä haluaisi ei mitenkään ehdi tehdä. Sen kanssa on vaan elettävä. Vapaiden hetkien määrä on rajallinen ja silloin on kulloinenkin tekeminen valittava melkoisesta nipusta: kerronko blogissa ajatuksistani tai tapahtumista; vastailenko vaalikoneiden kysymyksiin (ne vievät todella paljon aikaa, ainakin kun tekee parhaansa punnitakseen vaihtoehtoja ja perustellakseen kantojaan!); luenko lehden, että tietäisin mitä tapahtuu ja mistä keskustellaan; ehtisinkö kirjoittaa mielipidekirjoituksen jostakin niistä miljoonista asioista, joita tekisi mieli kommentoida; olisiko löydettävissä sponsoreita osallistumaan vaalikuluihin; onko sittenkin tärkeintä miettiä vaalilauseet ja mainosasiat viimein kuntoon, esitteetkin pitäisi saada painoon; nettisivujenkin asiasisältö on edelleen vaiheessa, tosi iso osa aikomistani jutuista odottaa edelleen toteutumistaan; kotiarki vaatisi pyykkäystä ja siivousta, lapseni tanskalainen kummisetäkin on tulossa viikonloppuna kylään... Entä mihin kaikkiin tapahtumiin kannattaa osallistua, koska on sittenkin tärkeämpää olla perheen kanssa? Ajankäyttö vaatii jatkuvaa priorisointia - epäilemättä hyvää harjoitusta kansanedustajaksi pyrkivälle!

Niitä asioita, joista olisin halunnut kirjoittaa blogiinkin on tosi paljon. Kuten näkyy, usein jää blogi päivittämättä. Aika moni muukin ajatus jää vaaleissa toteutumatta. Sain idean, että julkaisen lopulta listan toteutumatta jääneistä ideoista - siitä saattaisi tulla hauska, sillä tukiryhmäkin pursuaa toinen toistaan vinkeämpiä ajatuksia. Se, mikä näkyy suurelle yleisölle on todella jäävuoren huippu. Iso osa vaalitekemisestä on taustaa, jonka näkee vain aviomies, kaikkea ei hänkään.