Talousasioissa näyttää pätevän kirjoittamaton laki: se, joka puhuu talouskasvusta, on asiantuntija. Se, joka epäilee kasvun kestävyyttä ei ymmärrä taloudesta mitään. Kääntäen: jos haluat esiintyä talouden asiantuntijana, ei voi kyseenalaistaa, vaan on vannottava jatkuvan talouskasvun nimeen.

Ja sittenkin: ei mikään muutu, jos ei kukaan koskaan kyseenalaista nykytilaa tai suuntaa.

"Talouskasvu on ihanaa, sillä se on tuonut meille sisävessat ja syöpähoidot" kirjoittaa Mirva Heiskanen Talouselämän (19.2.) pääkirjoituksessa. Ja onhan se, ihanaa siis. Mutta onko kasvu tuonut vessan ja hoidon? Ei, vaan ihmisen kekseliäisyys, tahto ja yritys kehittyä ja luoda jotakin parempaa, helpompaa tai muuten toimivampaa. Kun "ihana" asia löytyy, kasvuakin siitä voi seurata. Tai olla seuraamatta. 

Siispä: kehitys on ihanaa. Hyvinvoinnin lisäämiseksi on tehtävä työtä sen eteen, että huonosti toimivat asiat saadaan toimimaan paremmin. Vaan onko toimivampi aina isompi, onko toimivampaa aina kun on entistä enemmän? Ei ole. Vähemmän voi olla parempi. Riittävästi voi olla ilman jatkuvaa kasvua.