Järjestin tammikuun alussa Tampereen vihreiden keskustelutilaisuussarjan osana kaupungin ja talouden kasvua käsittelevän tilaisuuden "Kasvu - kaupungin hyvinvoinnin edellytys?". Aihe, nimenomaan kaupunkikehityksen, yrityselämän elinvoimaisuuden ja ekologisuuden suhde toisiinsa, kiinnostaa minua kovasti. (Ehdin toivottavasti palata näihin pohdintoihin syvemmin vielä moneen kertaan myöhemmin.)

Nyt samaa aihepiiriä on pyöritellyt englantilainen ajatushautomo jos toinenkin. Ensimmäisen mukaan talouskasvu ei voi jatkua, jos ilmastopäästöjä halutaan tosissaan rajoittaa. Toisen mukaan tämä ajatusmalli on täyttä puppua, sillä nimenomaan talouskasvu "nostaa ihmiset köyhyydestä" ja mahdollistaa panostukset ilmastoasioihin. (Tekniikka&Talouden artikkeli aiheesta: http://www.tekniikkatalous.fi/energia/ilmastonmuutos/article368167.ece?s=u&wtm=tt-27012010)

Niin, näinhän voi väitellä siihen asti, että katastrofi suuntaan tai toiseen on kiistämätön tosiasia. Vaan edelleen mietityttää tämä kasvun ja hyvinvoinnin suhde: eikö taloudellinen hyvintointi voi perustua myös kohtuuteen ja omalla tavallaan staattiseen tilanteeseen; eikö elinkeinoelämä ole kilpailukykyinen ja hyvinvoiva, kun yrittäjä saa yrityksestä elantonsa ja ehkä kohtuullista voittoakin? Osakekurssin nousu edellyttää kaiken jatkuvaa kasvamista. Vaan hyvinvoinnin kasvupa ei taida edellyttää osakekursseja...