Ruoan arvonlisäveron alennus on floppi, jota ei pelasta enää sen paremmin sen toimeenpaneminen kuin tekemättä jättäminen. Tuo viiden prosentin hintaosuus on jo aikaa siirtynyt elintarvikkeiden hintoihin - siis siitäkin huolimatta että tuottajahinnat ovat viime aikoina olleet ennemmin alenemaan päin.

Jos kohuttu ruoan alv nyt jätetäänkin alentamatta, nuo viisi prosenttia jäävät kauppiaan (keskusliikkeiden etenkin) tassuun entisen voittoprosentin ylettömänä kasvuna. Jos alennetaan, kuluttajahinnoissa palataan noin suunnilleen sille tasolle, jolta lähdettiin alv-alennusten tullessa puheenaiheeksi. Niin tai näin, kauppias voittaa: alv-kiemuroiden aiheuttamana elintarvikkeiden hinnoissa oleva voitto-osuus kasvaa joko hiukan tai paljon. Niin tai näin, hintojen erotuksen maksaa veronmaksaja. Ruoan alv:n alennuspäätöksestä on siis muodostunut piilotulonsiirto veronmaksajilta kaupan keskusliikkeille. Tosi ovela veto.

Hallituskin on umpikujassa. Jos alennetaan, luovutaan verotulosta, joka on korvattava verottamalla jotakin muuta. Veronmaksaja siis maksaa jossakin muussa sen hinnan, joka hinnoissa tiedetään jo syödyn, ja joka ei elvyttänytkään yksityistä kulutusta eikä vähävaraisia vaan yksinomaan kaupan väliportaita. Jos ei alenneta, petetään etenkin alennusta kovaan ääneen vaatineen keskustan äänestäjät ja jätetään suosiolla kaupan pitää suuri voittoprosentti, mutta toisaalta valtio saa pitää verotulonsa aikana, jolloin jokainen veroeuro on kullan kallis. Etenkin kun se alv:n alennuksen elvyttävä vaikutuskin on edelleen kyseenalainen.

Oleellinen virhe tehtiin lykättäessä alv:n alennuksen täytäntöönpanoa usealla vuodella. Tämä oli suora kädenojennus elintarvikeliikkeille ja pyllistys kansalaisille: olkaa hyvät ja korottakaa hintoja hyvissä ajoin kääriäksenne voitot! Jos alennus olisi tullut voimaan heti, se olisi siirtynyt todennäköisemmin hintoihin kuluttajan hyödyksi. Kauppiaalta se ei olisi ollut pois, kysehän oli "vain" valtiolle tilitetävästä arvonlisävero-osuudesta, ei kaupan voitto-osuudesta. Valtiolta se olisi ollut poissa aiemmin, mutta ehkä elvyttävämmin, ken sen varmaksi tietää?

Verotalous on oleellisin osa kansantaloutta ja valtion ohjailukeinoja. Sen kanssa ei pitäisi leikkiä - eikä tunaroida. Olisi korkea aika miettiä, saadaanko tapahtunutta yhtään millään korjattua. Mahdollinen korjausliike voisi olla jonkinlainen liikevoitto-osuuteen sidottu progressio, joka otettaisiin käyttöön veronalennusten toteutuksen yhteydessä. Ylimalkaan reilu maailma vaatisi myös reilun elinkeinoelämän. Yrittäjän täytyy voida hyvin, mutta ei muiden huonostivoinnin hinnalla.