Sain yllättäen omaa aikaa. (Olen lisäksi palannut parin päivän räkäisestä horteesta noin suunnilleen elävien kirjoihin, vaikka edelleen yskityttää.) On siis parin tunnin mahdollisuus tehdä jotakin OLEELLISTA.

Mikä on oleellista? Meinasin ensin ruveta tekemään töitä, mutta luinkin aluksi ympäristöjärjestön jäsenlehden, joka sattui ohimennen käsiini. Sitten vastailin facebook-kirjeenvaihdoitse yhden siuntiolaisen varavaltuutetun kysymyksiin kaavoituksesta ja jatkoin Suomen Liikenneliiton hallituksen sähköpostilistalla käynnissä olevaa keskustelua vuosikokousjärjestelyistä. Nyt aion juoda kaikessa rauhassa kupillisen teetä ja käväistä ihan hiukan siistimässä lumen alta paljastunutta perennapenkkiä ennen kuin rupean valmistelemaan pääsiäispäivällistä, jotta se on noin suunnilleen valmiina kun perhe palaa nälkäisenä kotiin...

Näin tuli lyhyessä hetkessä jälleen kerran oleellinen metsästettyä: oleellista ei näköjään sittenkään ollut yhden asuinalueen kaavatyö, kodin ikkunanpesu, aiottujen poliittisten kirjoitusten laatiminen, hyllyssä odottavien kirjojen lukeminen tai edes suklaamunien syönti. Oleellisia asioita elämässä ovat sen sijaan perhe ja puutarhanhoito, jokseenkin oleellista myös yhteiskunnallinen olemassaolo. Elämän luksusta on mahdollisuus pieneen rauhalliseen hetkeen hiljaisuutta (melkein hiljaisuutta; kellon raksutusta ja ajoittain pakastimen hurinaa) ja vapaata ajatusten virtaa kaikkien oleellisten asioiden ohessa.