| Mistä puhutaan - ja mistä ei |
|
Kulttuuriministeri Saarela esitti budjettiesityksessään leikkauksia ystävyysseurojen ja kulttuurilehtien saamaan valtion tukeen. Nyt kulttuurilehtien tukemiseksi kerätään nimiä adressiin ja ystävyysseuratkin ovat varpaillaan. Vihreä lanka kyseli ystävyysseurojen ja kulttuurilehtien edustajilta terveisiä Saarelalle toissaviikon numerossaan (17.11.2006). Miksei kukaan kysy, miten ihmeessä asiasta on ilmeisen tieten tahtoen annettu tehdä julkinen haloo? Kun kansa on saatu vaahtoamaan kulttuurin tuesta, mistä sillä välin EI puhuta? Totta kai on katastrofi, jos juhlapuheissa kerrotaan kansalaisjärjestöjen työn, suvaitsevaisuuden, kulttuurien tuntemuksen ja sananvapauden tärkeydestä, mutta käytännön toimina samoille asioille merkittävä tuki vedetään mattona jalkojen alta. Nyt kun alan paremmin ymmärtää valtion budjetissa liikkuvia rahasummia, asia kuitenkin ihmetyttää. Kohuttu tukileikkaus on 1,8 miljoonaa euroa. Samaan aikaan on keskusteltu opintotuen korottamisesta (67 M€) ja ruoan arvonlisäveron alentamisesta (muistaakseni 420 M€, josta noin neljäsosan oletettiin jossakin arvioissa tulevan takaisin lisääntyvän kulutuksen verotuottona). Media on löytänyt useita poliitikkoja, joiden suulla ainakin jälkimmäiseen valtiolla olisi varaa. Kustannuksiltaan samaa luokkaa (n. 400 M€) olisi niin ikään lehdistössä esitelty perintöveron poisto. Vertailun vuoksi mainittakoon pirkanmaalaisille, että Tampereen läntisen kehätien rakentaminen maksaa tiehallinnon arvioiden mukaan 75 M€ (siis pelkkä rakentaminen, luku ei sisällä suunnittelukustannuksia), toiseen vaiheeseen on valtio tänä vuonna juuri myöntänyt 57 miljoonaa euroa. Mitäkö yritän sanoa? Valtion budjetissa pyörivät rahasummat ovat tavalliselle tallaajalle käsittämättömän suuria. Kohuttu 1,8 miljoonaa on moniin muihin menoihin verrattuna jopa pikkusumma. On lähinnä koomista, että samaan aikaan kun yhden taskun rahojen arvellaan riittävän mainiosti kustannuksiltaan monisatakertaisiin veronkevennyksiin, toisesta taskusta ei riitä ropoakaan yhteisöllisyyden, kulttuurin, sananvapauden ja kansalaistoiminnan mahdollisuuksien tukemiseen, jotka yhteiskunnan toimivuuden kannalta ovat taatusti tärkeitä nekin. Väkisin tulen ajatelleeksi, että budjetissa täytyy kiinnittää huomio johonkin pieneen mutta suuresti kansalaisia kiinnostavaan asiaan silloin, kun oikeasti tarvitaan paljon rahaa johonkin suureen mutta tulenarkaan. Mitä olisi pitänyt osata lukea rivien välistä? Ensi vuonna tähän aikaan olen toivottavasti tässäkin asiassa piirun verran fiksumpi. |
| < Edellinen | Seuraava > |
|---|
|
Kommentteja Äänestäjällä ei ole todellisuudessa minkäänlaisia valinnan vaihtoehtoja eduskuntavaaleissa. Todistan sen: MAINITKAAPA PUOLUE JOKA EI HALUA MENNÄ RKP:N KANSSA SAMAAN HALLITUKSEEN! Kaikki haluavat rkp:n kanssa samaan hallitukseen poikkeuksetta vuosikymmenestä toiseen! Ei vähiten Kokoomus ja Vasemmistoliitto, jotka ovat muka 'oppositiopuolueita'. Heheh. Ei ihme, että äänestysaktiivisuus laskee koko ajan. Eihän äänestäjällä ole mitään todellista vaihtoehtoa. Äänestää joko 1. rkp:tä tai 2. puolueita, jotka menevät rkp:n hallituskumppaneiksi. Siis 2 vaihtoehtoa, jotka eivät ole oikeesti vaihtoehtoja. Tässä pienellä yhdistyksellä ja kokonaisella valtakunnalla ei ole eroa: jäsenyys esitykset valmistelevassa hallituksessa antaa suurimmat mahdollisuudet vaikuttaa asioihin. Ei ole puoluetta, joka ei haluaisi vaikuttaa valtakunnan asioihin, siksi maan hallitukseen haluavat kaikki. Poliittinen vaikuttaminen vaatii yhteistyökykyä. Ei siis ole oleellista määritellä keiden kanssa leikkii ja keiden ei, vaan vaikuttaa yhteisen leikin sisältöön. Äänestäjällä on toki vaihtoehtoja. Puolueiden arvomaailmoissa ja siinä, millaiseen tärkeysjärjestykseen eri arvoja ja asioita laitetaan, on isojakin eroja. Yksittäisen äänestäjän valta on tietysti kovin pieni, vähän kuin pisara valtameressä. Mutta kun tarpeeksi monta pisaraa liikkuu samaan suuntaan, liikahtaa kyllä isompikin alus! Ja asteen muutos suunnassa nyt merkitsee aika isoa eroa rantautumispaikassa sitten, kun joskus ollaan valtameren toisella puolen... Hei Saara Kirsikka |