Yhdyskuntalautakunnassa käsiteltiin viime tiistaina (7.4.2009) Pirkanmaan Jätehuolto Oyn suunnittelutarveratkaisu (=rakentamisen poikkeuslupa) kompostilaitoksen laajentamiseksi Tarastejärven kaatopaikalla. Hankkeen perusteena oli kaatopaikan ympäristöluvassa asetettu kuluvan vuoden lopussa umpeutuva perinteisestä aumakompostoinnista luopumiselle asetettu määräaika. Se kuulostaa noin periaatteessa harmittomalta, mutta vihreiden pelkona oli, että suoritettuaan tämän ympäristöluvan minimivaatimukset täyttävän mutta samalla ilmaston ja energiatalouden kannalta epäedullisen (ja kaiken muun kuin lyhyen tähtäimen väliaikaisen taloudellisen edun näkökulmasta järjettömän!) investoinnin Jätehuollolla ei ehkä enää olekaan intoa investoida biokaasut talteen ottavaan biojätteen käsittelyjärjestelmään. Kompostilaitos Tarastejärvellä nyt laajennettavaksi aiotulla mallilla kun kuluttaa ylimääräistä lämmitysenergiaa ja päästää kaikki kasvihuonekaasut taivaalle eli LISÄÄ ilmastopäästöjä perinteiseen kompostointiin nähden antamatta rakenteellisen suojan lisäksi mitään varsinaisia hyötyjä, kun fiksummalla (mutta kalliimmalla, joskin pidemmän päälle käyttökuluiltaan edullisemmalla) systeemillä päinvastoin saataisiin ilmastolle haitalliset kaasut talteen ja polttoaineeksi ja näin sekä vähennettäisiin kasvihuonekaasupäästöjä että saataisiin energiataloudellisia hyötyjä.

Pyysimme vihreiden voimin asian edellisessä kokouksessa pöydälle hankkeen taustojen ja Jätehuollon investointitahdon selvittämiseksi, mutta vierailu Tarastejärvellä Jätehuollon vieraana ei pystynyt ikäviä aavistuksiamme hälventämään. (Tässä välissä hankkeeseen ehtikin tulla lukuisia lisämutkia, mm. yksityisesti ilmi tuotuja vakavia syytteitä käydyn ja sittemmin perutun tarjouskilpailun vääristymistä, joiden todenperäisyyden selvittäminen ei kuitenkaan ole minun tai yhdyskuntalautakunnan vaan ihan muiden tahojen toimialaa...) Lisäksi on ilmeistä, että vetoaminen aikarajaan on tekosyy: ympäristöluvan vaatimukset on tiedetty vuosia, silti järjestelyt kompostoinnista luopumiseksi aloitettiin vasta viime vuodenvaihteessa, jolloin oli täysin selvää että YVA-menettelyn vaatimaan pitkään aikaan vedoten voidaan kaikki sitä edellyttävät investointivaihtoehdot hylätä mahdottomina!

Koska päätös siitä, mihin investoidaan tai ei ja miten tarjouskilpailut järjestetään kuuluu 12 kunnan yhteisesti omistaman yhtiön toimivalle johdolle ja Tampereen osalta "omistajaohjaukselle", kävi liikkumavara yhdyskuntalautakunnan päätöksen suhteen pieniin: suunnittelutarveratkaisu voitaisiin joko hylätä tai hyväksyä, kumpi hyvänsä päätös mahdollisesti jollakin hyvällä ponnella maustettuna. (PONSI on siis poliittisen tahdon ilmaus, joka sinänsä ei kuitenkaan muuta itse päätöstä yhtään miksikään...) Mielestäni suunnittelutarveratkaisun hylkääminen olisi ollut kohtuuttoman riskialtis ratkaisu: todennäköisemmin kuin joudutettuun mädättämö- tms. ratkaisuun investointiin se olisi johtanut joko a)biojätteen kippaamiseen sekajätteen joukossa kaatopaikalle (jonka Jätehuolto kertoi, hassua kyllä, olevan ympäristöluvan puitteissa mahdollista toisin kuin taivasalla tapahtuvan kompostoinnin jatkamisen) tai b) Pirkanmaan Jätehuollon kieltäytymiseen tyystin biojätteen vastaanottamisesta Tarastejärvelle. Kumpikin näistä vaihtoehdoista olisi ollut huono.

Esitin siis lautakunnan xl-ryhmälle ennen lautakunnan kokousta, että varmistaisimme kompostointilaitoksen jäämisen mahdollisimman lyhytaikaiseksi välivaiheen hätävararatkaisuksi asettamalla suunnittelutarveratkaisulle ehdon, että ilmastovaikutuksiltaan edullisempien ratkaisujen mahdollisesti vaatima ympäristövaikutusten arviointiprosessi (joka vie yli vuoden!) käynnistettäisiin välittömästi ja investointi itse biojätteen käsittelyjärjestelmäänkin (ottamatta tarkemmin kantaa mikä se olisi, tarjolla on erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja) sitouduttaisiin toteutettamaan vuoden 2011 loppuun mennessä. En saanut kannatusta. Sen sijaan minulle muistutettiin vielä kerran, että yhdyskuntalautakunnan toimivaltaan kuuluu VAIN päätös rakentamista koskevista asioista, ei sekaantuminen jätehuollosta vastaavan useamman kunnan omistaman yhtiön investointipäätöksiin tai jätteenkäsittelytapoihin, joksi esittämäni ehtokin tulkittiin.

Seuraavana vaihtoehtonamme asian ratkaisemiseksi esitimme Niinan (Rissanen, vihreiden toinen edustaja yhdyskuntalautakunnassa) kanssa päätösesitykseen lisättäväksi pontta, jolla yhdyskuntalautakunta edellyttää Jätehuoltoa esittämään tämän vuoden loppuun mennessä sitovan aikataulun biokaasut talteen ottavan biojätteen käsittelyratkaisun toteuttamisesta. Tämä ehdotus sai, mikäli sana "edellyttää" korvattaisiin sanalla "pyytää", xl-ryhmän pikaisessa keskustelussa (siis edelleen ennen virallista kokousta) lautakuntaa johtavan apulaispormestarin hyväksynnän kenenkään ilmaisematta vastustustaan. Kokouksessa yhdyskuntalautakunnan enemmistä kuitenkin äänesti pontemme hylkäämisen puolesta! Siis kumoon edes pienen toiveen ilmaisun siihen suuntaan, että Jätehuollossa investoitaisiin ilmastonmuutoksen ehkäisyyn ja samalla talteen saatavan energian hyödyntämiseen! Ponnen kaaduttua lautakunnan päätökseksi nuijittiin siis pohjaesitys sellaisenaan, suunnittelutarveratkaisun myöntäminen kompostilaitoksen laajennukselle.

Näin niitä päätöksiä ympäristön kannalta järjettömistä investoinneista siis siunataan - vieläpä kaupungissa, joka juuri hiljan on sitoutunut euroopan pormestarien sitoumukseen ilmastopäästöjen vähentämisestä vielä vaadittua alarajaa enemmän vuoteen 2020 mennessä ja jossa parhaillaan työstettävän strategian visio-otsikoksi on kaavailtu lausetta "Tampere - KESTÄVÄN KEHITYKSEN ja sujuvan elämän suuri kaupunki". Terveiset siis politiikan arkipäivästä: kovin pitkä on vielä matka sopimusten allekirjoituksista ja visiolauseista konkreettisiin tekoihin. Ja kovin nopeasti haihtuvaa lajia tuo kanssapuolueiden into ympäristön puolesta puhumiseen.