Helmikuu. Alan toipua politiikan kuvioiden raadollisuuden aiheuttamasta hämmennyksestä. On itse asiassa yllättävän paljon asioita, jotka "tehdään niin kuin ennenkin" tai oletetaan uusienkin tietävän ja jotka me uudetkin unohdamme välittää edelleen tiedoksi varavaltuutetuille, joille läheskään kaikkia koulutuksia ei tarjota... Viimeksi opin, että työpoissaoloista valtuuston seminaareja ja keskellä päivää tapahtuvia lautakunnan kokouksia varten voi saada ansionmenetyskorvauksia. Nyt pitää enää selvittää mistä ja keneltä ne pitää anoa ja miten dokumentoida. Niin, vähän toisarvoisten asioiden kanssa ihmettelyyn siis menee valtuustotyön aloituksessa aikaa ja energiaa.

Valtuuston kokouksia oli tammikuussa kaksi, jatkossa niitä tulee olemaan noin kerran kuussa. Ensimmäisessä kokouksessa ihmettelin, miksi valtuutetut käyttivät niin mahdottoman määrän puheenvuoroja asioihin, joista ei voitu päättää yhtään mitään ja toisaalta käyttivät uskomattomia aasinsiltoja päästäkseen puhumaan itselleen tärkeistä asioista ihan muita asioita käsittelevien kokousasioiden yhteydessä. Toisessa kokouksessa tajusin, että niin tehdään siksi, ettei muuta koko valtuuston yhteistä keskustelumahdollisuutta juuri ole. Valtuuston kokouksissa ei ole "muut esille tulevat asiat" -kohtaa.

Koska yksittäiset valtuutetut eivät voi nostaa uusia asioita valtuuston listalle, keskustelua yritetään saada aikaan tekemällä aloitteita. Keino on kuitenkin hieman ontuva: aloitejono on pitkä eikä keskustelua käydä aloitetta jätettäessä vaan sitten parin vuoden päästä kun se on ehtinyt käydä erinäisiä viranomaistahoja läpi lausunnoilla ja pullahtaa jonosta viimein valtuuston listalle käsiteltävänä kokousasiana. Valtaosa aloitteista on tuolloin jo päässyt toimeenpanoon muuta kautta tai vanhentunut. Pitää siis yrittää etsiä ensisijaisesti muita reittejä asioiden saamiseksi käsittelyyn. Valtuutetut ovat kyllä erittäin keskusteluhaluista ja -kykyistä porukkaa, kokousten ja koulutustilaisuuksien tauoilla käydään hyvää keskustelua siitä, miten asioita voitaisiin oikeasti kehittää.

Olen viimeaikoina pohtinut erityisesti hankkeiden etenemisen kuvioita kaupungin organisaatiossa (Satamatoimiston "uittotunnelista kumikanava" -hanke Hyhkyssä) ja kaupungin taloutta, jonka laajimpia kaaria selvemmät yksityiskohdat eivät näköjään selviäkään valtuutetuille jaetusta budjettikirjasta vaan täytyy kaivaa erikseen eri virkamiehiltä. Toistaiseksi kovin suurpiirteisellä tasolla liikkuvista tiedoista huolimatta valtuuston pitäisi pikapuoliin tehdä päätöksiä siitä, miten kaupunki toimii taantumassa, mihin kaikkeen rahat menevätkään nyt ja tulevaisuudessa, miten elvytetään, missä säästetään, millä hankitaan lisätuloja. Päivittäisen palkkatyön lisäksi täytyy jaksaa (+osata ja ehtiä!) käyttää valtavasti aikaa asioiden selvittämiseen ja taustatietojen hankkimiseen. 

Vetääkseni ottamani Tampereen vihreiden talousasioita pähkivä työryhmä kokoontuu ensimmäisen kerran ensi maanantaina. Toiminta on osa entisen järjestösihteerimme Sallan kanssa organisoimamme "politiikkapajan" toimintaa. Jatkossa on tarkoitus työstää myös laki- ja valtuuston ryhmäaloitteita. Tarkoituksena on tuoda konkreettisia ja mielekkäitä osallistumisen mahdollisuuksia myös valtuuston ja eduskunnan ulkopuolisille vihreille, jossakin määrin varmaankin myös ihan tavallisille mielestään epäpoliittisille kansalaisille.