Monet tunnetut ihmiset ovat yhtäkkiä alkaneet puhua tahdon asioista. "Rauhassa on kyse tahdosta", sanoi Martti Ahtisaari Nobel-puheessaan. "Sodat ja konfliktit eivät ole väistämättömiä. Niitä saavat aikaan ihmiset." Ja tämän päivän Aamulehdessä kuvateksti julistaa "Heikki Hiilamon mielestä köyhyyden torjunta on tahdon asia." (Linkki koko artikkeliin tässä  - nettiversio tosin eri kuvalla ja kuvatekstillä.)

Heikki Hiilamo on fiksun oloinen mies. (Luulin jonkin aiempien mediaotteiden perusteella ikämieheksi, mutta eihän mies ole kuin kahdeksan vuotta itseäni vanhempi! Ja minähän vasta asteella "nuori arkkitehti"... ;) ) Sama kaveri on joskus aiemmin sanonut, että alle kolmivuotiaiden lasten vanhempien avioerot pitäisi kieltää, sillä useimmat parisuhteen ongelmat eivät siinä elämäntilanteessa johdu oikeasti puolison mahdottomuudesta vaan elämäntilanteen vaativuudesta itsestään. Ja tuossa hän oli täsmälleen oikeassa, ainakin minä allekirjoitan väitteen.

Hiilamo kehtoo pohtineensa miksi järkevät ehdotukset eivät toteudu. Tai tarkemmin lainattuna "pitäisikö jo lakata tutkimasta, mikä olisi järkevää sosiaaliplitiikkaa ja alkaa tutkia sitä, miksi järkevät ehdotukset eivät toteudu." Hiilamo syyttää kolmikantaneuvotteluja. No, millä nimellä asioita haluaa kukakin kutsua. Järkeviin ehdotuksiin tarttuminen kun on tahdon asia.

Ahtisaari ja Hiilamo puhuvat järjen sanoja. Me kaikki teemme jatkuvasti valintoja, jotka ovat varsin pitkälti tahdon asioita. Se, että kuvittelemme, ettei vaihtoehtoja mukamas ole, on yhden tahdon tietoista työntämistä syrjään toisen tahdon verukkeella. Kuvittelenhan minäkin joskus, ettei minulla vaikkapa ole varaa johonkin (esim. reilun kaupan tuotteeseen), ja silti kyse on vaan siitä mitä tahdon enemmän (rahaa itselle vai rahaa tuottajalle).

Rakennettu ympäristö on mitä mainioin esimerkki tahdon asioista: vaikka harvoin onnistutaan tekemään ympäristöä, josta ihmisten aidosti nauttivat ja hyväksi kehuvat, silti juuri tätä saamaamme me olemme halunneet, tämän olemme päättäneet toteutuvan. Jos olisimme oikeasti halunneet vaikkapa vähemmän melua asuinalueille, olisimme ryhtyneet toimiin sen eteen. Kollektiivisena yhteiskuntana emme ole halunneet, olemme näköjään halunneet sen sijaan enemmän kaistoja, halvemman tontin ja nopeampia yhteyksiä kodin ja työpaikan välille. Ympäristökin on tahdon asia.

Päätös on aina tahdon asia. Politiikka on päätösten tekemistä, yhtä tahdon asia koko touhu. Politiikassa vaan näyttää olevan niin, että usein vaikkapa halu olla osana porukkaa on suurempi kuin halu puhua juuri sen oikeasti oikeudenmukaisimmaksi kokemansa asian puolesta ja päättää juuri siitä. Politiikassa päätöksistä pyritään järkevyyden pohtimisen sijaan tekemään peliä ja kytkykauppaa: onko ehkä parempi juosta kuitenkin noiden pillin mukaan tässä, että saadaan ne puolellemme tuossa toisessa asiassa. Viimeksi tänään olen kuullut miten tärkeää on "toimia yhtenäisesti". (Se siitä vihreiden kuuluisasta puoluekurittomuudesta.)

Oli sana sitten kolmikanta tai puoluekuri, joka tapauksessa kyse on aidon demokratian laiminlyömisestä; siitä ettei lähdetäkään punnitsemaan kulloinkin käsillä olevan asian vaihtoehtoja vain sen asian omista lähtökohdista ja aidosti puhtaalta pöydältä, syvällisesti, sekä järjellä että sydämellä tutustuen. Järkevät ehdotukset eivät toteudu, koska niiden ei anneta toteutua. Pelissa on valtaa enemmän kuin rakkautta.

Peliin lähteminen on tietenkin tahdon asia.

 * * *

16.12.2008: Ja vielä lisäys tahdon asioista: Kohtuuhintainen rakentaminen on tahdon asia.