Kynnys blogin kirjoittamiseen kasvaa sitä korkeammaksi, mitä pidempää edellisestä kirjoituksesta on. Ei niin, että vaatimukset kirjoituksen laadusta olisivat kovemmat, mutta asiasisällön vaatimukset ovat, pitäisi olevinaan olla satunnaisia ajankohtaisuuksia tai menneitä tapahtumia painavampaa sanottavaa. Päästäkseni ali siitä, missä rima on korkein, ajattelin kirjoittaa hieman ajankohtaisuuksista ja menneistä tapahtumista...

1) Pohdin hyvin pitkään, suoraan sanoen ihan viime hetkeen, lähdenkö lainkaan ehdolle Tampereen vihreiden hallitukseen. Pari ihmistä kysyi pj-ehdokkaaksikin, mutta en suostunut. Ei sillä, etteikö kiinnostaisi tai ettenkö olisi tykännyt hallituksessa paria viime vuotta ja varapj:näkin olla... Vaan kun vieläkin on täysin auki mitä ja miten kuormittavia luottamuspaikkoja valtuustotyö tuo mukanaan! No, tulin sitten eilen valituksi hallitukseen vuodeksi 2009. Olen valtuustotyön vaatimuksiin varautuakseni kieltäytynyt jo omakotiyhdistyksen pj:n paikasta ja luopunut suosiolla tehtävistäni sekä TamSAFAn hallituksessa että Tampereen omakotiyhdistysten keskusjärjestössä ja ilmoittanut luopuvani seuraavan vuosikokouksen tullen Tampereen polkupyöräilijöiden puheenjohtajuudestakin (sekin on ollut tosi mainio pesti, olen todella tykännyt ja tuntenut saavani jotakin aikaankin, mutta hyvin käyntiin lähtenyt yhdistys jumahtaa paikalleen, ellei porukka uusiudu, ja pj:n vaihtamisesta on (valitettavasti) ihan paras aloittaa...). Olen aikonut luopua Dodon kaupunkisuunnittelupiirin yhdyshenkilön pestistä myös. Jokin yhdistysnakkikin saa sentään kuitenkin olla, enhän muuten tunne enää elämää entisekseen. Ja vihreiden toiminnassa on vielä paljon kehitettävää. ;).

2) Aamulehden Asiat-liitteen toimittaja haastatteli minua viime viikolla Tampereen keskustan kehittämisestä, tarkemmin Neilimon työryhmän loppuraportin herättämistä ajatuksista. Ihan mukava pitkästä aikaa puhua haastattelussa muustakin kuin Hämeenkadun pyöräilystä.

Jotkin asiat keskustan kehittämisestä ovat jääneet vaivaamaan: miksi raportti on hyvin suppea, vaikka keskustelua ja ideoita on varmasti ollut paljonkin? Miksi juuri mitään analyysiä nykytilanteesta ei tehdä tai siis ainakaan valoteta yleisölle? Miksi osoitetaan kaupallisia "ankkureita" ja jonkinlaisia aluekokonaisuuksia, kertomatta niiden tulevaisuudesta ja tavoitteista yhtään mitään? Miksi odotetaan "bulevardin" kaupungin virastotalon edessä houkuttelevan ihmisiä kävelemään ja hengaamaan kadulla - sillä ellei virastotalon ikkuna ole täynnä nähtävää ja bulevardi torikojujen reunustama, miksi kukaan hengaisi siinä mieluummin kuin torilla tai kauppakatujen näyteikkunoita katsellen? Miksi puhutaan elävästä keskustasta, mutta tarjotaan kuvissa Koskiareenaa, uutta kulttuurirakennusta Vanhankirkonpuistoon ja ravintolaa sillan alle - missä ovat ne PIENET asiat, jotka houkuttelisivat ihmisiä oikeasti kaduille? Missä ovat katutason näyteikkunatilaa ja keskustan asukasmäärää kasvattavat ratkaisut (Takoon esitetään kyllä asumista, mutta esityksestä jää silti kauppakeskuksen maku), missä ovat paikat kävelijöitä vuorokaudenajasta huolimatta ilahduttavalle ja yhä pidemmälle kävelemään, enemmän näkemään houkuttelevalle taiteelle, performansseille ja kesäiltojen ilmaisille ulkoleffanäytöksille? Ymmärrän ettei näitä ole saatu mahtumaan ensiaskeliin, mutta miksi raportissa on niin vähän tekstiä, miksei näitä edes mainita?

3) Kahteen edelliseen numeroituun kohtaan liittyen palasin aiempiin ajatuksiini keskustan liikenteen ja yrityselämän elinvoimaisuuden suhteista. Törmäsin lokakuiseen kirjoitukseeni aiheesta (olin jättänyt sen jotenkin keskeneräisenä näkymättömiin blogissa, mutta ei se lopulta niin keskeneräinen ollutkaan, nyt se on siis näkyvillä). Satuin juuri käymään siinä liikkeessä, jonka omistaja puhui vaalikopilla vahvasti kävelykatuja vastaan. Tulin joukkoliikenteellä Keskustorilta edelleen kävellen (molemmista pyöristä on kumi puhki enkä ehkä pojan kanssa olisi muutenkaan lähtenyt talvipimeänä iltana kaupungille fillarilla sotkemaan). Tunsin liikkeen ennestään, alunperin tosin nimenomaan käveltyäni ja pyöräiltyäni silloin tällöin ohi - autosta en olisi kauppaa erityisemmin huomannutkaan, keskityn seuraamaan liikennettä, en kadunvarren liikkeitä. Olin varmaankin ihan kelvollinen asiakas ja aion vierailla liikkeessä toistekin. Ilman tutkimusotteella tuotetun laajemman otoksen seurantafaktan musertavaa voimaa en voi kumota oman käytökseni vahvistamaan "mutua": kauppias on väärässä epäillessään kävelykatujen elävöittävää vaikutusta ja puhuessaan autojen puolesta. 

ps. Blogin kommentointikenttään pääseen klikkaamalla otsikkoa.