Lapseni kysyi tänään miksei oo sellaista purkkaa, jolla äiti pääsis eroon kahvinjuonnista, kun on kuulemma jotakin eroon-tupakasta-purkkaakin. Mutisin siinä aamukahvia keittäessäni jotakin kahvihetken mukavasta tunnelmasta ja lämpimän, piristävän juoman aamulla juomisen ilosta, jota ei saisi purkkaa jauhamalla, mutta vastaus oli silti onneton. Päätän noin neljästi vuodessa aloittaa paremman, kahvittoman elämän. Kerran onnistuinkin jo lähes viikoksi. Pahe ei toki ole suuri, mutta ulkomailta roudattavan riistoviljellyn miedon huumeen päivittäisessä nauttimisessa ei sittenkään ole mitään mieltä, jos tuota järjellä ajattelee.

Isältään ekaluokkalaisemme kysyi jokin aika sitten, miksi koulua voi hoitaa puhelimella kotoa käsin, kun kerta työkokouksetkin voi. Niinpä. Vaikka koulussa fyysisesti paikalla ololle löytyy varmasti monia muitakin hyviä selityksiä kuin me vanhemmat olemme sorvanneet, on usein silti ihan pakko ihailla muksun järjenjuoksua, asioiden loogisen yhdistelyn kykyä ja tervettä maailman kyseenalaistamisen taitoa. 

Itse mietin tänään mihin 36-vuotias nainen käyttää aikansa. Ja miksi.

Tänään sain iloisen yllätyksen: yksi Tampereen polkupyöräilijöiden kantavista voimista lupasi vaalitukena huoltaa pyöräni. "Pitäähän sen olla kunnossa, ei noin hienoa mainosta ole kellään muulla". Tein siis aamulla pienen mutkan työmatkaan ja vein matkalla pyöräni vaalihuoltoon. Sain tilalle lainapyörän, itse asiassa testasin vasta ensi kertaa kapearenkaista maantiepyörää. Vähän jännitti jarrutella pelkillä käsijarruilla, kun olen tottunut sekä jalka- että käsijarruun... 

Aioin tehdä aamupäivän tehokkaasti kaavoitusprojektia, jonka kimppuun en tosiasiassa ehtinyt tänään lainkaan. Aamun selvittelin toisen projektin pieniä ongelmia ja epäselvyyksiä, vastailin kiireellisimpiin sähköposteihin (ja juutuin kirjoittamaan myös ihan muita kuin pakollisia sähköposteja... :) ) Hotkaisin kotoa evääksi tuodut tähteet noin suunnilleen seisten ja mikroaaltouunin epätasaisesti lämmittäminä. Iltapäivä meni työpalaverissa. Sen jälkeen soitin Tampereen kaupungin joukkoliikenteen tilaajapuolen johtaja Mika Periviidalle pyytääkseni häntä Suomen Liikenneliiton liikenneaiheiseen keskustelu- ja vaalipaneelitilaisuuteen alustamaan Tampereen seudun joukkoliikenteestä ja sen tulevaisuudennäkymistä. SuLin toiminnanjohtajan sopima tilavaraus on sunnuntaille, joka tietysti on virkamiesten vapaapäivä, MP lupasi auliisti tulla joskus toiste. Hädin tuskin selvisin puhelimesta ennen kuin pari yliopisto-opiskelijaa tuli tekemään haastattelua johonkin yliopiston opiskelijoiden harjoitustutkimukseen Tampereen liikenteestä ja kaupunkirakenteesta. Aihe oli tosi mielenkiintoinen, kyllähän tuosta ilokseen puhuu. Haastattelu oli myös kiitettävän nopea, puolella tunnilla selvittiin. Hetken vielä jatkoin töitä, sen aamun "ongelmallisemman" projektin parissa.

Ystävätär pyysi minua laulutreeneihin sellaiseen lauluporukkaan, johon olen itse intoillut päästä mukaan, mutta kieltäydyin silti siitä: olin aikonut mennä kuuntelemaan Tampereen sitoutumattomien kaavoitus-vaali-iltaa (koska aihe kiinnostaa, puhujat olivat tuttuja ja olisi ollut mielenkiintoista kuulla miten he käsittelevät kaavoitusaiheita), mutta viime hetkellä peruin senkin ja lupasin sen sijaan miehelleni "vapaaillan", kun minulla poissaoloiltoja kotoa on ollut viime aikoina kertynyt taas riittämiin ja mieskin on kaivannut aikaa veneen talviteloille laittoon, peräkärryn vanerikuomun kunnostukseen ja ihan vaan olemiseen. Joku prioriteettijärjestys sitä on sentään oltava.

Aion siis lähteä töistä aikaisin, että olisin hyvissä ajoin kotona. Päivällä vielä lupailin, että osallistuisimme lapsen kanssa vihreiden vaalikopille leivottavan vegaanipullan leivontatalkoisiin, kun sellaiset kerrankin pidettiin lähellä kotiamme Härmälässä. Lapsikin oli innostunut asiasta, pullan leipominen on aina kivaa. Pääsin töistä vasta viideltä, muistin vasta lähtiessäni, että oli ostettava uusi pyörän etuvalo eilen hukkaamani tilalle, kävin kaupassa, huomasin unohtaneeni lainapyörän pyörälaukun työpaikalle ja palasin sinne, pyöräilin lopulta vesisateessa hakemaan omaa pyörääni kotihuollosta, sain huollon sisältöselosteen lisäksi asiantuntevaa opastusta vaihteiden ja jarrujen säädöistä mutta pääsin siis lopulta lähtemään kotiinpäin vasta kuuden maissa ... kuullakseni matkalla että pullatalkoissa oli jo viimeinen taikina menossa. Eli en sitten osallistunut kaavoitusiltaan, pullatalkoisiin enkä tullut ajoissa kotiin päästämään miestäni omiin hommiinsa. "Jonkun prioriteettijärjestyksen" lisäksi on myös toisinaan vaihdettava suunnitelmia lennosta, aina ei kaikki mene ihan niin kuin on suunnitellut. :)

Kun pääsin litimärkänä kotiin (sadevaatteet unohtuivat aamulla), Pirkanmaan vihreistä soitettiin yhteismainoksen taitto-ongelmista. Hotkaisin miehen ahkeroiman keittopäivällisen noin suunnilleen seisten ja ryntäsin tietokoneelle kommentoidakseni luonnoksia, joita ei sitten tullutkaan ennen kuin huomattavasti myöhemmin. Pelasin lapsen kanssa erän Carcassonnea ja luin pari lukua Ella-sarjan Varokaa lapsia -kirjaa. Saatuani muksun petiin olenkin tässä puoli yötä kommentoinut ja luonnostellut muutosehdotuksia ensin vihreiden yhteismainokseen, sitten vaaliesitteeseeni, päivittänyt nettisivulta pari vanhentunutta asiaa (mutta en vieläkään saanut kaupungin mittakaavaan tarkennetuista vaaliteemoista kirjoitettua sinne sen enempää) ja nyt ihmetellyt blogia.

Näihän se päivä hyvin kuluu. Välillä en suoraan sanoen itsekään meinaa ymmärtää miksi ihmeessä teen asiat niin kuin teen. Hetkittäin käy kyllä mielessä, että elämä ilman erinäisiä järjestöharrastuksia ja politiikkaa (ja ennen kaikkea ilman pakkomiellettä yrittää edes omalta osaltaan korjata maailmassa eteen tulevia epäkohtia!) olisi huomattavasti helpompaa.