Ja vielä kerran Hämeenkadun pyöräilystä |
Tampereen Hämeenkadulla kokeillaan siis parhaillaan yksisuuntaisia jalkakäytävästä maalatulla viivalla erotettuja pyöräkaistoja. Tori-lehden toimittaja haastatteli minua eiliseen lehteen (30.7., sivu 5) havaittuaan itse aamulla henkilöauton pysäköineen suoraan pyöräväylälle. No, samaisen Torin pääkirjoitussivulla komeilee jälleen pyöräilyn vastustajana tunnetun henkilön puhekuplana kysymys, miksi ihmeessä Hämeenkadulle pitää ylimalkaan pyöräillä, pyöräkaistat kun vaan vievät jalankulkijoilta tilaa. Tätä on minulta suoraankin kysytty. Kysymys on toki hyvä, ei pyörällä tarvitse joka paikaan päästäkään, pyörän voi pysäköidä ja loppumatkan kävellä ihan niin kuin autokin pysäköidään. Ja se parempi vastaus? Se on yleisönosastokirjoituksen muodossa alla (ja jos hyvin käy, lähitulevaisuudessa lehdestäkin luettavissa). * * * Yksityisautoilijat kyseenalaistavat aika ajoin Hämeenkadun pyöräilyn tarpeellisuuden ja vaativat selityksiä, miksi Hämeenkadulla ylimalkaan pitäisi saada pyöräillä. Yritän nyt osaltani selittää. Jotta kulkija löytää tiensä A:sta B:hen, tulisi reitin olla looginen, selkeä ja ennen kaikkea jatkuva. Näin on kulkumuodosta riippumatta. Hyvässä kaupungissa reittien löytäminen onnistuu ilman opasteitakin, vähän huonommin suunnitellussa opasteiden avulla. Hämeenkatua pyöräillään samasta syystä kuin autoillaan ja kävelläänkin: se on looginen osa lukuisten pisteiden välistä suorinta ja siten ensisijaista kulkureittiä. Kosken yli pääsee vain tietyistä kohdista, joista Hämeensilta on yksi. Tästä johtuu, että vielä muita katuja suurempi osuus reittivalinnoista osuu Hämeenkadulle. Niin kauan, kun sekä kartoissa osoitetut pyöräilyn pääreitit että ympäristössä visuaalisesti havaittavissa olevat loogisimmat reitit esimerkiksi Itsenäisyydenkadun ja Hatanpään valtatien suunnista päätyvät Hämeenkadulle, on luonnollista ja välttämätöntäkin, että reitti jatkuu Hämeenkatua. Jos näin ei haluta olevan, pitää etelästä ja idästä keskustaan suuntaavalle pyöräliikenteelle osoittaa toimivat ja selkeästi opastetut reitit muualta. Täysin sama koskee autoilua ja vaikkapa kävelykatujen lisäämistä: jos autoliikenne halutaan pois joltakin katuosuudelta, tulee sille osoittaa vaihtoehtoinen reitti. Sen mistä ja mihin itse kullakin on tarve kulkea, tulee olla kulkijan itsensä vapaasti valittavissa, ei päättäjien määrättävissä. * * *
|
< Edellinen | Seuraava > |
---|