Ehdin Vaasan työreissusta vielä hetkeksi Härmälän omakotiyhdistyksen "Elettiin sitä ennenkin"-iltaan, jossa kaupunginosan pitkäaikaiset asukkaat kertoivat elämästä Härmälässä 30-, 40- ja 50-luvuilla. Innostava tilaisuus, mielenkiintoisia tarinoita. Nykyisenä omakotiasukkaana on jo hieman vaikea kuvitella aikaa, jolloin näillä reilun kuudensadan neliön tonteillakin on kasvanut talon ympärillä pihanurmen ja vanhojen omenapuiden sijasta perunaa ja hernettä ja piharakennuksissa pidetty auton sijaan sikaa tai kanoja. Ei niin, etteikö nurmea olisi haluttu, ei vaan ole ollut vaihtoehtoja, kun ruokaa on perheelle pitänyt kasvattaa.

Ennen vanhaan Härmälä-Rantaperkiön alueella on ollut neljä pankkia ja erään rouvan laskelmien mukaan peräti 17 maito-, leipä- tai muuta lähikauppaa. Nykyisin on pankkikonttoreita tasan nolla ja päivittäistavaraliikkeitäkin yksi ainoa K-market. Lisäksi on kyllä R-kioski, pizzeria, ns. olutravintola, kesämotelli ja sen ravintola, vanhusten palvelutalo ja sen ravintola, autovaraosaliike, kauneushoitola, parturi, kampaamo ja kolme parturi-kampaamoa. Niin, ja leirintäalue. Härmälä on siis asuinalueeksi nykyisinkin palveluiltaan eläväistä tasoa, tason mittarit vaan ovat muuttuneet.

Jos katsoo ympärilleen tarkemmin, näkee rakennuksissa kauppojen jäljet: isoja tai isosta milloin milläkin tavalla pienemmäksi muutettuja näyteikkunoita, julkisesti kadulle johtavia ovia alueella, jossa asuntoihin käynti tapahtuu poikkeuksetta pihojen puolilta taloa... Hienointa on verrata nykyisyyttä ja vanhoja karttoja, lukea ympäristöstä historiaa, entisiä katulinjoja vanhojen talojen vinksahduskulmista suhteessa nykyisiin katuihin, talojen ikiä kattokulmista ja ikkuna-aukotuksien tyylistä, alueen rakentumisen vaiheita, eletyn elämän merkkejä.

Kaikki tämä tekee alueesta arvokkaan.