Vastasin viimein eilen illalla yhteen vihreille tulleeseen kansalaispalautteeseen tunneliasiasta. (Olin iloiseksi hämmästyksekseni saanut henkilökohtaistakin postia tuntemattomalta ihmiseltä kotikaupunginosasta - siihen en ehtinyt vastata vielä.) "Miksi vihreätkin ovat kannattanee tunnelia, vaikka sen rakentaminen ja käyttö vie energiaa" -kysymystä miettiessä törmäsin ikävään ajatukseen poliittisten perusteiden ajoittaisesta heikkoudesta: joskus hankkeita perustellaan sillä, että vaihtoehtona ollut ratkaisu olisi ollut vielä huonompi. Poliittinen keskustelu ei aina koskekaan vain sitä, miten asia tehtäisiin oikein, pidemmän päälle parhaalla tavalla, vaan sitä, mikä olisi monesta huonosta vaihtoehdosta se vähiten huono. Kun koko systeemiä ei voi rakentaa alusta eikä asioita päättää vain yksin, on tyydyttävä kompromisseihin.

On ehkä poliittista realismia haudata välillä idealismi, mutta silti se tuntuu - - - jotenkin valheelliselta.