(... ja lopussa jälleen pari sanaa tunnelista...)

* * * 

Onnellisuuden kannalta on oleellista, että osaa välillä nauttia tekemättä jättämisestä. Siis siitä ajasta jonka saa käyttöönsä ikään kuin ansiotta, kun jättää vaikkapa jaloissa pyörivän remontin pyörimään ja katsoon sen sijaan telkkaria. Kannattaa tietenkin olla itselleen rehellinen: jos tekemättä jättämisestä tulee morkkis, on ehkä sittenkin pidemmän päälle miellyttävämpää tehdä vaan. On huomattava myös, että tekemättä jättämisestä ei voi nauttia, jos ei ole hommia, joita pitäisi tehdä. On esimerkiksi paljon hauskempaa katsoa telkkaria siksi, että se on juuri sitä, mitä juuri sillä hetkellä haluaa tehdä, kuin siksi, ettei satu olemaan mitään muutakaan tekemistä...

Joskus tekemättä jättäminen ei ole ihan kokonaan itsestä kiinni, vaan suunnitelmat muuttuvat muista ihmisistä johtuvien seikkojen vuoksi, kuten tänään. Silloin saattaa tietty hetkellisesti ottaa aivoon. Mutta yhdestä kivasta säästynyt aika on toisen asian hyödyksi ja eteenpäin menoksi, voi taas ruveta olemaan ihan tyytyväinen päivän saldoon. (Taisi iskeä perusoptimismi... :) )

Meinasin mennä pyörähtämään Kehräsaaressa Tampereen vihreiden (+ Pirkanmaan vihreiden + Vastedes ry:n) toimiston siivoustalkoissa ja jatkaa sieltä Rajaportin saunalle Pirkanmaan perinnepoliittisen yhdistyksen vuosikokoukseen ja saunomaan hyvässä seurassa (olin yhdistyksen hallituksessa pari vuotta taaksepäin, ja nykyisessä hallituksessakin on useampia tuttuja...). Vaan niinpä kävi, ettei pomoni ehtinyt keskustella kanssani työprojekteistani ennen kuin niin myöhään, että siivoustalkoiden kestettyä jo tunnin ja Ppp:n kokouksen alkaessa Rajaportilla olin vieläkin toimistolla eikä enää huvittanut lähteä minnekään kiireellä polkemaan. Töistä viimein päästessäni perhe oli juuri tullut harrastusrientoihin keskustaan, joten hyvässä seurassa saunomisen sijaan parkkasinkin hetkeksi parantamaan maailmaa kahvilassa oman rakkaani kanssa lapsen hiphopin päättymistä odotellessa. Erittäin hyvää seuraa tämäkin. :)

Kotona otin ja piirsin ajatukseni vihreiden toimiston uudeksi sisustukseksi puhtaaksi koneella ja lähetin pdf-printin hallitukselle. Yksittäisten kalusteiden malleihin tai väreihin en ottanut vielä (kovin paljoa) kantaa, kuhan nyt ensin päädyttäisiin siihen, miten ahtaat ja pitkänomaiset huoneet ylimalkaan saataisiin paremmin toimimaan. Nyt sitten odotan kommentteja luonnoksistani. Pienen ongelman tietysti muodostaa se, että rahaa ei saisi kokonaisen toimiston ja kokoustilan sisustukseen kalusteineen kulua paria sataa euroa enempää. Mut onpahan kekseliäisyydelle sitten sitäkin enemmän käyttöä...

* * *

Paluu ihan muihin asioihin: Tampella tunnelihanke puhututta monia muitakin kuin minua. Nyt tunneliasioista ja siitä "miksi vihreät eivät ole vastustaneet hanketta" on alkanut tulla kansalaispalautetta! Ihan hyviä näkökulmia on kansalaisten kommenteissa mielestäni, vaikka monesti aika kärjistetysti esitettynä. Vihreiltä kysellään esim. tunnelin ekologisista vaikutuksista ja siitä, onko sellaisille pistetty päätöksenteossa lainkaan painoarvoa. Siitä, onko hanke oikein vai väärin, tuntuu olevan kovin erilaisia näkemyksiä ja perusteluja. Oikeastaan ollaan varsin pian jo syvällä arvokeskustelussa: mikä on kaupunkikuvan ja rantakaista käytettävyyden arvo? Onko saavutettava etu isompi kuin tunnelin rakentamisen ja käytön vaatima energiahukka (joka voidaan suoraan sanoen huomattavasti helpommin laskea...)? Mikä on rannan oikeaa käyttöä: se, että siellä voi kuka vaan kävellä, mutta ehkä vain rikkaimmilla on varaa asua, vaiko nykyinen, jossa maisema ilahduttaa tuhansia työmatkaajia päivittäin, mutta toisaalta vain autoilijoilla on mahdollisuus nauttia maisemasta täysin rinnoin kun kevyen liikenteen käyttäjien nautintoa himmentävät liikenteen melu, pöly ja valtatieympäristön epäesteettisyys?