Piti lukea loppuun Sami Uusitalon gradu Tilaajan ja tuottajan vuorovaikutus huomista tilaaja-tuottaja-mallia käsittelevää Tampereen vihreiden keskustelutilaisuutta pohjustaen. Kun jotain pitäisi tehdä, tekee mieli tehdä ihan muita asioita. Kävin pitkästä aikaa lukemassa Osmo Soininvaaran blogia. Eilen Soininvaara on kirjoittanut kilometrikorvauksista.

Olen ihmetellyt työmatkakulujen korvaamista minäkin. Sen, että kilometrikorvaukset tekevät oman auton hankkimisen ja käytön kovin houkuttelevaksi, olen toki tiennyt. Mutta viime aikoina olen miettinyt, miten pyöräily saataisiin yhtä houkuttelevaksi ja kannattavaksi niillä matkoilla, joilla pyörä on realistinen kulkuväline. Eikö ole aika hölmöä, että lähtiessäni työreissuun julkisilla, voisin kyllä ajaa asemalle taksilla työnantajan piikkiin, mutta jos otan tallista kuormapyörän ja hurautan kasseineni sillä, en saa samoista kilometreistä kuin hyvän mielen ja hieman kuntoa? On siis melkoinen kiusaus ajella ennemmin taksilla kuin pyörällä. Voin veikata, että kaikki taksilla ajelevat pitävät minua hölmönä. Miksi kukaan säästäisi työnantajan rahoja, kun voi ihan laillisesti ja luvallisesti säästää omaa vaivaansa? Mutta muuttuisiko tilanne tästä, jos pyörällä ajamisesta saisi vaikka kilometrikorvauksien verran omaan tassuun, olisiko pyörä silloin varteenotettava julkisen liikenteen matkaan yhdistettävä kulkumuoto? Ehkä joku ajelisi pyörällä naapurikaupunkiinkin?

Tavallaan koko kilometrikorvausjärjestelmä on huono. Ei liikkumisesta pitäisi kenellekään mitään maksaa, jos ympäristön tilaa ajatellaan. Moottoroidun liikkumisen tarvetta pitäisi pyrkiä vähentämään. Työpaikan lähellä asumista pitäisi tukea, ei pitkiä työmatkoja. 

Huomenna lähden työmatkalle Kokkolaan.