Suunnittelu- ja konsulttialalla alkoi lakko tänä aamuna. Ensimmäisessä vaiheessaan se ei koske pieniä ja keskisuuria yrityksiä, siis ei esimerkiksi Sigmaa eikä siten minua. Lakosta oli lehdessä pienenpieni maininta, kovin moni sen alkamista tuskin edes huomaa. Ja totta tosiaan, muutenkin suunnittelualan asia tuntuu mitättömältä sairaanhoitajien lakonuhkaan ja kaikkeen siihen liittyvään verrattuna.

Olen viime aikoina yrittänyt (jälleen kerran) miettiä mikä on oikeudenmukaista ja miten oikeudenmukaisuus voitaisiin oikein arvioida. Mitä enemmän pohdin, sitä vaikeammalta asia alkaa näyttää.

Oikeudenmukaisuus on vahvasti sidoksissa kateuteen - kateus saa asiat tuntumaan epäoikeudenmukaisilta, jollakin muulla on enemmän kuin minulla. Suunnittelu- ja konsulttiala vertaa palkkojaan teollisuuteen, sairaanhoitajat amk-insinööreihin ("saman tasoinen koulutus"), opettajat sairaanhoitajiin ("yliopistotason koulutus, silti lähes yhtä huono palkka") ja pätkätyöläiset opettajiin ("palkkaa myös kohtuuttoman pitkien lomien ajalta"). Kateuden kohde löytyy aina, kun vapaasti valitaan mihin verrataan. Millä mittareilla siis vertailu suoritetaan samalta viivalta alkuun ponnistaen?

Yhteiskunnassa mitataan asioita käytännössä rahalla. Raha on monissa asioissa varsin huono mittari. Se ei tunne välillisiä tapahtumia eikä syy-seuraus-suhteita. Raha ei helpolla taivu aineettomien arvojen mittaamiseen. Miten rahalliset palkat sitten voitaisiin suhteuttaa toisiinsa oikeudenmukaisesti? "Minun työni on tärkeämpää ja vastuullisempaa kuin sinun" -keskustelu on ainakin mennyt kauan sitten metsään. Oikeasti ei ole olemassa työtehtävää, jolle joku ei olisi nähnyt ilmeistä tilausta. Me kaikki olemme tarpeellisia (osa tarpeista toki lähempänä ihmisen perustarpeita ja toiset enempi markkinataloudellisen systeemimme luomia...).