Tampereen tilaaja-tuottaja-mallia kutsutaan tuttavallisesti Tiltuksi.  Tähän asti Tiltu ei ole ollut kaverini. Tiltun hypättyä kehiin asiat ovat hankaloituneet: ympäristön suunnittelua koskeviin kysymyksiin ei löydy vastaajaa, jos jotakin tiettyä ei ole erikseen tilattu eikä siten tuottajallekaan toimeksi annettu; päiväkodista ei päästä enää ex-tempore retkille lähimetsään, kun eväät pitää tilata kahta viikkoa aiemmin. Hulluimmat uutiset ovat kuuluneet koulumaailmasta: rehtori joutui teetättämään vanhempainyhdistyksen kahvituksia varten ylimääräisen vesipisteen luokkahuoneeseen, koska koulun keittiötä eivät Tiltuun siirryttyä saa käyttää muut kuin aterioiden tuottajayhtiön henkilökunta, jonka palkkaaminen lauantain tapahtumapäivään taas veisi vanhempainyhdistykseltä kaikki tilaisuuden tuotot...

Tiltu oli aiheena Tampereen vihreiden neljännessä keskustelutilaisuudessa 29.1. Alustajaksi kutsumani Kari Hakarin esittelemä Tiltu näytti ihan eriltä kuin tämä minulle ennestään tuttu asioiden mutkistaja-Tiltu. Hakari perusteli tilaaja-tuottaja-malliin siirtymistä varautumisella mm. väestön ikääntymisestä johtuvaan tulevaisuudessa uhkaavaan resurssipulaan: kun palveluita ei tulevaisuudessa pystytä tarvittavassa määrin tuottamaan, täytyy olla valmiiksi luotuna keinot ja toimintatavat, joilla osia niistä voidaan heti tarpeen tullen tilata ulkoa. Tiltu-malli helpottaa (ainakin periaatteessa) tarpeettomaksi käyvien palvelujen karsimista ja lisää vastaavasti joustavuutta oleellisiksi havaittujen tilaamisessa. Malli painottuukin tilaamisen osaamiseen – sitä saa mitä tilaa. 

Jos tilaajan pitää oppia tilaamisen niksit, ongelmansa on tuottajallakin. Tuottaja on pätkätyöläinen: Tiltu-mallin ollessa aidosti käytössä tuotantosopimus on aina määräaikainen, tulevaisuus epävarma ja tulot taatut vain kulloisenkin sopimuskauden verran. Ei riitä, että tekee tilatun työn hyvin, pitää varmistaa kilpailukykyisyys alan muihin toimijoihin nähden. Monesti hyvin tekeminen ja kilpailukykyisyys (lue: hinta) ovat ristiriidassa toistensa kanssa. Yhtälöstä seuraa, että tuottajan on tehtävä nipin napin riittävästi sopimuksen täyttämiseen, ei yhtään enempää. Kokonaisuuden sisällöstä vastaa siis viimekädessä ainoastaan tilauksen laatija. 

Toisaalta yhtiöittäminen on lisännyt markkinoinnin vapauksia ja ilmeisesti myös palvelujen haluttavuutta ulkopuolisten tilaajien silmissä, siis mahdollisuuksia myydä palveluita muillekin kuin kaupungille. Tuottajayhtiöt kaupunkiemosta irrotettuna voivat parhaimmillaan osoittautua aidosti tuottoisiksi, ei ainoastaan työntekijöiden selkänahasta voittoa repien. 

Kaupungin omaa tuotantoa ei ole tarkoitus ajaa alas eikä mallia ole luotu säästösyitä vaan palvelutarjonnan tulevaisuutta painottaen, vakuutti Hakari keskustelutilaisuuden alustuksessaan. Se, ettei malli kaikilta osin ole toiminut johtuu tiedonkulun ja alkuvaiheen osaamisen puutteista: on poliittisten päättäjien asia päättää siitä mitä, milloin ja mistä tilataan. 

Tilaisuudessa kävikin erittäin selväksi, että Tiltu on lisännyt poliitikkojen valtaa. Tilaamisesta vastaavat nimittäin poliittisesti nimetyt tilaajalautakunnat, joita johtavat poliittisesti nimetyt apulaispormestarit, ja budjetista päättävät kunnallisvaaleissa valitut kaupunginvaltuutetut. Tiltu on äärimmäisen poliittinen toimintamalli. 

Asiassa on hyvät ja huonot puolensa, joista pitäisi oikeastaan pitää ihan oma keskustelutilaisuutensa. Vaatii poliitikoilta hurjasti aktiivisuutta ottaa perusteellisesti selvää kaikista tilaamiseen liittyvistä asioista ja niiden seurannaisvaikutuksista. Vielä enemmän asioihin paneutuminen ja äänensä oikeaan aikaan oikeassa paikassa kuuluville saaminen vaatii aktiivisuutta kansalaisilta. Kansalaisten osallistuminen, jota kaiken oleellisen ruohonjuuritason tiedon saamiseen kipeästi kaivattaisiin, on melko huonosti organisoitua ja vielä huonommin arvostettua. 

Ymmärrän nyt Tiltua paremmin, mutta en vieläkään ole mallin kanssa täysin sinut. Hakari tyrmää ajatuksen tilaamisen päätösvallan jakamisesta organisaation alemmille tasoille, vaikka yksittäisille kouluille. Jään kaikesta huolimatta miettimään, voisiko mallia kehittää suuntaan, jossa asiat voitaisiin sittenkin hoitaa pienissä yksiköissä, palvelun todellista käyttäjää paremmin kuullen. Tiltukaan ei ole seppänä syntynyt, se muuttuu kun sitä muutetaan.