Mielenkiintoisilla tilaisuuksilla on tapana osua samalle päivälle samaan aikaan. Viime torstaina olin työmatkalla, joten missasin samalla sekä 1) Dodon kaupunkisuunnitteluryhmän koolle kutsuman tapaamisen, jossa pyrittiin kartoittamaan järjestöjen yhteistyömahdollisuuksia ilmastonmuutoksen torjunnassa, 2) Moreenian paneelin (jonka vuoksi em. tilaisuutta aikaistettiin tunnilla, koska osallistujien arveltiin olevan paljolti samaa porukkaa) että 3) Tampellan tunnelin esittelyn yleisölle, joka sattui olemaan näiden kahden ympäristöihmisiä kiinnostavan jutun kanssa samaan aikaan.

Huomenna olen menossa panelistiksi TAMYn (Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan) ympäristöviikon autotonta keskustaa tai sellaisen mahdollisuuksia/mahdottomuuksia käsittelevään paneeliin. Ja eikös samaan aikaan toisaalla ole pormestarin asettaman keskustankehittämistyöryhmän järjestämä yleisötilaisuus! Kaipa tämä on silkkaa sattumaa, mutta välillä tulee kyllä mieleen, että tilaisuuksia järjestetään ihan piruuttaan päällekkäin. Jos opiskelijoille mainostetaan paremmin yliopiston ympäristöviikkojen tapahtumaa, opiskelijoita ei ehkä riitä keskustan kehittämistyöryhmää tapaamaan, ja sittenhän voidaankin sanoa, että eipä tuntunut nuoria kiinnostavan, ei tarvitse toiste edes yrittää osallistaa...

Noh, pakkohan päällekkäisyydet on kuitenkin anteeksi antaa. Itsekin olin mukana hyväksymässä Tampereen polkupyöräilijöiden vuosikokouspäiväksi keskiviikkoa 9.4., joka myöhemmin ilmeni olevan myös Vapriikin Velomania-näyttelyyn liittyvän Iiris Helkaman Jopo-luennon kanssa päällekkäin. Pyöräilijätkin joutuvat harmillisesti valitsemaan kahdesta hyvästä.

Mitä tästä voi päätellä? Eipä kai mitään muuta kuin että kevät on sekä yhdistysten ja yhteiskunnallisten aktiviteettien kannalta aktiivista aikaa.

Ehdin Vaasan työreissusta vielä hetkeksi Härmälän omakotiyhdistyksen "Elettiin sitä ennenkin"-iltaan, jossa kaupunginosan pitkäaikaiset asukkaat kertoivat elämästä Härmälässä 30-, 40- ja 50-luvuilla. Innostava tilaisuus, mielenkiintoisia tarinoita. Nykyisenä omakotiasukkaana on jo hieman vaikea kuvitella aikaa, jolloin näillä reilun kuudensadan neliön tonteillakin on kasvanut talon ympärillä pihanurmen ja vanhojen omenapuiden sijasta perunaa ja hernettä ja piharakennuksissa pidetty auton sijaan sikaa tai kanoja. Ei niin, etteikö nurmea olisi haluttu, ei vaan ole ollut vaihtoehtoja, kun ruokaa on perheelle pitänyt kasvattaa.

Ennen vanhaan Härmälä-Rantaperkiön alueella on ollut neljä pankkia ja erään rouvan laskelmien mukaan peräti 17 maito-, leipä- tai muuta lähikauppaa. Nykyisin on pankkikonttoreita tasan nolla ja päivittäistavaraliikkeitäkin yksi ainoa K-market. Lisäksi on kyllä R-kioski, pizzeria, ns. olutravintola, kesämotelli ja sen ravintola, vanhusten palvelutalo ja sen ravintola, autovaraosaliike, kauneushoitola, parturi, kampaamo ja kolme parturi-kampaamoa. Niin, ja leirintäalue. Härmälä on siis asuinalueeksi nykyisinkin palveluiltaan eläväistä tasoa, tason mittarit vaan ovat muuttuneet.

Jos katsoo ympärilleen tarkemmin, näkee rakennuksissa kauppojen jäljet: isoja tai isosta milloin milläkin tavalla pienemmäksi muutettuja näyteikkunoita, julkisesti kadulle johtavia ovia alueella, jossa asuntoihin käynti tapahtuu poikkeuksetta pihojen puolilta taloa... Hienointa on verrata nykyisyyttä ja vanhoja karttoja, lukea ympäristöstä historiaa, entisiä katulinjoja vanhojen talojen vinksahduskulmista suhteessa nykyisiin katuihin, talojen ikiä kattokulmista ja ikkuna-aukotuksien tyylistä, alueen rakentumisen vaiheita, eletyn elämän merkkejä.

Kaikki tämä tekee alueesta arvokkaan.