|
Olen keskittynyt muihin tekemisiin, en siis lopettanut blogin pitämistä, vaikka siltä näyttäisi. Lähinnä kai on ollut hässäkkää töissä. Olen ollut vähän stressaantunut: yhtäkkiä onkin liikaa tekemistä, kun yhdistysharrastukset pyörivät kuten talvellakin, mutta näin kesäkauden taas alettua muillakin perheenjäsenillä onkin harrastuksia, jotka ajoittain vaativat minunkin osallistumistani - miehellä purjevene ja lapsella jalkapallotreenit. Ja sitten on piha, jossa nurmi (lue: voikukat) kasvaa ja perennat hukkuvat ties mihin putkikasveihin... Ihmettelen, miten saatoinkaan unohtaa tämän kaiken. Vai eikö muina keväinä vaan töissä ole ollut yhtä hankalaa, siksikö vaan tuntuu, että kaikki kaatuu yhtäaikaa niskaan enkä saa asioita tehtyä niin tarmokkaasti kuin haluaisin? Kävin Ruovedellä virkistymässä ja inventoimassa rantaosayleiskaavan maisemia. Ruovesi oli kaunis paikka ja siellä oli ilo käydä, joskaan en koskaan päässyt taajamaan (enkä sen puoleen Kallen-Gallelan erämaa-ateljeehenkaan) asti, kun kuljin muiden ihmisten kyydeillä. Helvetinkolulla tuli sentään koluttua, ja olihan se upea paikka, vaikka soratiemäisesti rakennettu metrin levyinen polku rinteiden puuportaineen teki elämyksestä jotenkin keinotekoisen oloisen... Jatkoin suoraan Ruovedeltä kimppakyydillä Mikkeliin puoluekokoukseen. Tulipahan oltua sielläkin. Kolmen mukavan herran matkaseura autossa oli laadukasta, siitä oli oikeastaan enemmän iloa kuin kokouksesta. Tai no, tulihan viilattua yötä myöten puolueen ikääntymispoliittista ohjelmaa, joka parani sentään siitä viilauksesta aika lailla. En silti ole ohjelmaan oikein tyytyväinen. Ohjelman tulisi toimia käsikirjana ja tietolähteenä poliitikolle, ei vain hyvien ja kauniiden toiveiden listana. Paluu Tampereen kuulumisiin. Lapsen jalkapallokausi alkoi oudosti: ensin ei saatu mitään infoa milloin ja missä treenit alkavat. Koska löysin netistä maininnan, että kenttä on silloin ja silloin varattu treeneistä vastaavalle seuralle, soitin toimistolle ja varmistin, että ylimalkaan kannattaa mennä oletettuun aikaan viime vuodelta tutun kentän laidalle. Sinne sitten ilmestyi joku jalkapalloseuran puolesta huutelemaan, että ketkäs teistä vanhemmista nyt ryhtyisivät vetämään näitä treenejä kahdesti viikossa. Näin se on näköjään mennyt alemmassakin ikäluokassa: kun kukaan ei hevin suostu, pallopussi pakkotyrkytetään väkisin jollekulle onnettomalle vanhemmalle, joka siitä pitäen on nalkissa ja "päävastuussa" ja yrittää parin seuraavan viikon ajan nakittaa muita isiä ja äitejä kaverikseen. Parin viikon maanittelun seurauksena minunkin mieheni (itse kieltäydyin niin pontevasti ettei kysytty enää toista kertaa :) ) on nyt sitten jalkapallovalmentaja. Juu, ei siinä mitään, että vanhempia kaivataan talkoohommiin, mutta minusta olisi reilua kertoa siitä ETUKÄTEEN eikä ekoissa treeneissä ja KOULUTTAA halukkaat vanhemmat hyvissä ajoin hommaan. On ihan kiva, että lapsella ja aikuisella on myös yhteinen harrastus, mutta olisi vielä kivempi, jos sen voisi valita ihan itse ja tietäisi jo treenien alkaessa, että se on yhteinen harrastus. No, loppu hyvin: ollaan siis nyt tutustuttu pariin uuteen isään, jotka kävivät tässä viikolla meillä istahtamassa hetken ja suunnittelemassa kesäkuun treenejä, ja sehän on vain mukavaa. Viikonloppuna osallistutaan Rieväkylän regattaan. Elämäni eka purjehduskilpailu. Ei mitään jakoja pärjätä - ei aiota perhemiehistöllä ja vähäisellä purjehduskokemuksellamme edes yrittää spinnun eli pallopurjeen käyttöä... Mutta jos ehditään 1-3 metrin ennustetuissa tuulissa seitsemän tunnin aikarajassa edes kilpailun reitti läpi, ollaan jo voitettu itsemme. |
