Hämeenkadun pyöräilymerkintöjä aletaan maalata torstaina. Vihdoin kadun sekavaan pyöräilytilanteeseen tulee edes jotakin rotia. Riski kokeilun kääntymiseen katastrofiksi on kuitenkin suuri: jos asiasta ei tiedoteta riittävästi eikä kadulla kulkijoita opasteta tarvittavaan uuteen liikennekulttuuriin ja niin kaistajaon (kävelijät / pyöräilijät) kuin yksisuuntaisuudenkin (pyöräilijät Hämeensillan eteläpuolta lukuunottamatta)  noudattamiseen, edessä on itku ja hammasten kiristys. Yksisuuntaisuuden kokeilua vaatinut apulaispormestari Tarja Jokinen lupaa jo valmiiksi "nostaa kädet pystyyn". Minä en nosta: jos ei meillä toimi liikennejärjestely, joka Kööpenhaminassa on saatu toimimaan vaivatta ja kaikkia liikenteen osapuolia tyydyttäen, vika on ohjeistuksessa ja puolivillaisessa ja alunperin pysyvän sijaan koeluontoisena mielikuvamarkkinoidussa toteutuksessa, ei Hämeenkadun ahtaudessa tai pyöräilyssä liikennemuotona itsessään. Huonoksi havaittu pitää korjata ja tehdä toisella kertaa toisella tapaa, paremmin.

*  *  *  *  *

Kokeilun epäonnistumisen riskiä lisää Hämeensillan eteläreunan kaksisuuntaisuus muiden pyörätieosuuksien ollessa yksisuuntaisia. Miksi tähän on jouduttu? Veikkaan, ettei ole nähty vaihtoehtoja: koska Hatanpään valtatiellä on edelleen pyöräilijöille kaksisuuntainen kl-väylä, joka ohjaa pyöräliikenteen väkisinkin kohtaan, jossa ei ole Hämeenkadun ylitysmahdollisuutta, kaksisuuntaisella osuudella ohjataan pyöräilijät eteenpäin Keskustorin reunan ylityspaikkaan... 

Parempi vaihtoehto tälle järjestelylle olisi mielestäni osoittaa pyöräilijöille oma kaista Hatanpään valtatien oikeaan reunaan ajoradan sivuun koko matkalle Tampereen valtatieltä Hämeenkadulle saakka ja korostaa värillä risteysalueet, myös Hämeenkadun ylitys sillanpielen Rosson eteen. Lisäksi pitäisi tietysti viistota reunakivi ko. kohdalla, että Hämeenkadun ylittänyt pyöräilijä pääsisi nousemaan ajoradalta kadun pohjoispuolen kevyen liikenteen väylään maalatulle länteen johtavalle yksisuuntaiselle pyörätieosuudelle.

*  *  *  *  *

Tampereen polkupyöräilijät listasi valtioneuvoston liikennepoliittisen selonteon valmistelua varten lukuisia konkreettisia toimia, joilla ekologisen ja kuntoa kohottavan liikennemuodon toimivuutta ja houkuttelevuutta voitaisiin parantaa. Mukana oli joitakin keinoja työmatkapyöräilynkin edistämiseksi.

Työsuhdefillareita saa jo leasing-systeemillä työsuhdeautojen tapaan (linkki Kauppalehden juttuun työsuhdefillareista), mutta onko tämä aitoa pyöräilyn edistämistä? Leasing - niin autojen kuin pyörienkin - on hyvä juttu niille, jotka haluavat, että alla on koko ajan uusi ja hyvin huollettu menopeli ja jotka ovat tästä ilosta valmiit jotakin maksamaankin. Mutta entä vaatimattomammille pyöräilijöille, joiden työmatka sujuu parikymmentä vuotta vanhalla vähän ruostuneella ja paljon kahnuttavalla peruspyörällä? Tarvitaan toimia näidenkin pyöräilijöiden kannustamiseksi työmatkapyöräilyyn! Onhan sentään uuden pyörän hankkimista ekologisempaa huoltaa toimintakuntoon se valmiiksi tallissa odottava.