|
Tampereen Hämeenkadulla kokeillaan siis parhaillaan yksisuuntaisia jalkakäytävästä maalatulla viivalla erotettuja pyöräkaistoja. Tori-lehden toimittaja haastatteli minua eiliseen lehteen (30.7., sivu 5) havaittuaan itse aamulla henkilöauton pysäköineen suoraan pyöräväylälle. No, samaisen Torin pääkirjoitussivulla komeilee jälleen pyöräilyn vastustajana tunnetun henkilön puhekuplana kysymys, miksi ihmeessä Hämeenkadulle pitää ylimalkaan pyöräillä, pyöräkaistat kun vaan vievät jalankulkijoilta tilaa. Tätä on minulta suoraankin kysytty. Kysymys on toki hyvä, ei pyörällä tarvitse joka paikaan päästäkään, pyörän voi pysäköidä ja loppumatkan kävellä ihan niin kuin autokin pysäköidään. Ja se parempi vastaus? Se on yleisönosastokirjoituksen muodossa alla (ja jos hyvin käy, lähitulevaisuudessa lehdestäkin luettavissa). * * * Yksityisautoilijat kyseenalaistavat aika ajoin Hämeenkadun pyöräilyn tarpeellisuuden ja vaativat selityksiä, miksi Hämeenkadulla ylimalkaan pitäisi saada pyöräillä. Yritän nyt osaltani selittää.
Polkupyörä on liikenneväline. Sillä kuljetaan töihin ja asioille. Keskustapyöräily ei ole pyöräilyn harrastamista, kaupungin keskustassa pyöräilevät vain ne, joilla on jokin syy ajaa lähtöpisteestään A kohteeseen B. Matka pisteiden A ja B välillä on REITTI. Jotta kulkija löytää tiensä A:sta B:hen, tulisi reitin olla looginen, selkeä ja ennen kaikkea jatkuva. Näin on kulkumuodosta riippumatta. Hyvässä kaupungissa reittien löytäminen onnistuu ilman opasteitakin, vähän huonommin suunnitellussa opasteiden avulla. Hämeenkatua pyöräillään samasta syystä kuin autoillaan ja kävelläänkin: se on looginen osa lukuisten pisteiden välistä suorinta ja siten ensisijaista kulkureittiä. Kosken yli pääsee vain tietyistä kohdista, joista Hämeensilta on yksi. Tästä johtuu, että vielä muita katuja suurempi osuus reittivalinnoista osuu Hämeenkadulle. Niin kauan, kun sekä kartoissa osoitetut pyöräilyn pääreitit että ympäristössä visuaalisesti havaittavissa olevat loogisimmat reitit esimerkiksi Itsenäisyydenkadun ja Hatanpään valtatien suunnista päätyvät Hämeenkadulle, on luonnollista ja välttämätöntäkin, että reitti jatkuu Hämeenkatua. Jos näin ei haluta olevan, pitää etelästä ja idästä keskustaan suuntaavalle pyöräliikenteelle osoittaa toimivat ja selkeästi opastetut reitit muualta. Täysin sama koskee autoilua ja vaikkapa kävelykatujen lisäämistä: jos autoliikenne halutaan pois joltakin katuosuudelta, tulee sille osoittaa vaihtoehtoinen reitti. Sen mistä ja mihin itse kullakin on tarve kulkea, tulee olla kulkijan itsensä vapaasti valittavissa, ei päättäjien määrättävissä.
Suorin reitti ei välttämättä ole sujuvin. Sujuvuuden lisäämiseksi voi niin pyöräilijä kuin autoilijakin ajaa hieman pidemmänkin matkan. Autoilijoiden hellimä ajatus pyöräliikenteen ohjaamisesta yksinomaan Patosillalle on kuitenkin lyhytnäköistä ongelman lakaisemista maton alle: pyöräily jalankulkijoiden seassa Patosillalla ei eroa mitenkään pyöräilystä jalankulkijoiden seassa Hämeensillalla, perusongelma eri liikennemuotojen ja eri nopeuksilla kulkijoiden sovittamisesta yhteen on ihan sama. Pyöräliikenteen määrän kasvaessa Patosillan liikenneongelma tulee tilan kapeudesta johtuen olemaan vielä Hämeenkadun ongelmia pahempi.
Hämeenkatua ei ole pakko pyöräillä sen enempää kuin autoilla tai kävelläkään. Jos kaikki liikennemuodot eivät mahdu samalle kadulle, joku niistä voidaan toki haluttaessa kieltää. Itse karsisin kuitenkin joukosta yksityisautoilun ennemmin kuin pyöräilyn, jos jotakin vähennettävä on. Näin siksi, että ekologista näkökulmaa painottaen tuntuu oikeammalta pyrkiä edistämään päästöttömiä kulkumuotoja ja joukkoliikennettä kuin autoilua. Jos Hämeenkadulla kiellettäisiin yksityisautoilu, kävelijöille, pyöräilijöille, joukkoliikenteelle ja terasseille olisi kaikille tilaa riittämiin. * * * |
