Strategiaa ja seminaaria
17.03.2009

Olin eilisen päivän kaupungin strategiaseminaarissa (toisessa sellaisessa, kolmas on tulossa toukokuussa). En oikein tiedä mitä pitäisi ajatella. On tärkeää päästä osallistumaan kaupungin strategian tekemiseen, sillä siihenhän sitä myöhemmin tällä valtuustokaudella sitten varmaankin tullaan viittaamaan valinnoissa siitä mitä päätöksiä tehdään ja viedään eteenpäin ja mitä ei... Ja sitten toisaalta tuntuu ylhäältä annetulta ja silti jonninjoutavalta pipertelyltä, susikuskin hommalta. ("Ajan hukkaa, sanoi susikuski"). Virkamiehet olivat valmistelleet edellisen seminaarin kevyiden ryhmätöiden pohjalta "vision" eli lauseen, jonka tulisi kuvata Tampereen tavoitteita ja "tahtotilaa" vuoteen 2020 tähdätessä, valtuutettujen tehtävänä oli ryhmätöissä kommentoida. Samoin virkamiehet olivat valmistelleet strategian rungoksi "päämääriä" kuvaavia lauseita ja niitä avaavia alatavoitteita, joita kommentoitiin toisessa ryhmätyösessiossa. Visio oli kaksi lausetta, mutta silti pitkä ja sekavan oloinen: sillisalaatti siitä kaikesta, minkä iso jouko väkisin on halunnut ympättäväksi mukaan. Strategia oli ok, mutta visioton: ei mitään YHTÄ selvää juttua, joka olisi Tampereen tähtäin, innostava päämäärä.

Suoraan sanoen 67 valtuutettua varavaltuutetuilla ja virkamiehillä vahvistettuna on reilusti liaan iso porukka käsittelemään koko asiaa innovatiivisesti ja joustavasti. Hassua kyllä mieleeni jäi myös tunnelma yleisestä politiikan puhumisen välttelystä. On tavoitteita, joita ei haluta kirjoittaa auki. On lauseita, jotka muotoillaan tahallaan sellaisiksi, että ne voi tulkita kukin haluamallaan tavalla - on niin mukavaa hyväksyä jokin lause yhteistuumin ja jättää tulkinnasta tappelu johonkin hamaan tulevaisuuteen. Hohhoijaa.  

Huomasinpa sitten, että esimerkiksi ympäristöarvoista onkin vaikea sopia. Vaikkapa hankintojen ja päätösten ympäristövaikutusten arviointi ja nostaminen edes jonkinasteiseksi kriteeriksi kaikessa päätöksenteossa ei olekaan useimpien muiden valtuutettujen mielestä lainkaan tärkeä asia. Miksi mainittaisiin ekologia kriteerinä ennemmin kuin sosiaaliset tai taloudelliset vaikutukset? Ja jos mainitaan kaikki, miten priorisoidaan? Vaikka puheissa kaikki puolueet ovat olleet ihastuttavan vihreitä ja ympäristöystävällisiä, noin kymmenpäisen työryhmäni ainoana vihreänä jäin totaalisen yksin esittäessäni ekologisuutta yhdeksi strategian kuudesta painotettavasta näkökulmasta. Sen voittivat "yhteisöllisyys", "taloudellisuus", "henkilökunnan arvostaminen" ja en edes muista mitkä kaikki muut.

Huomasin myös, että sana "ekologinen" ei ole muiden puolueiden helposti sulatettavissa. Se on leimallisesti vihreä. Sen sijaan "kestävä" on kaikille kelpaava termi, sillä se sisältää yhtä aikaa ajatukset sekä ympäristön, ihmisen että talouden huomioimisesta. Mutta mitä tehdään kestävällä kehityksellä, joka huomioi ympäristön tilan vasta siinä tapauksessa että se tuo välittömiä taloudellisia etuja tai työllisyyttä juuri omaan kuntaan? "Ei luonto ole tärkeä", vieressäni istuvat puolueita oikealta ja vasemmalta edustavat mieshenkilöt opastavat lähes yhdestä suusta, "aattele nyt, jos ihmisellä on syöpä, ei se paljon ekologisuutta ajattele". Siis mitä?! Hintaako syöpään sairastunut ajattelee? Tai sosiaalista tasa-arvoisuutta? Ja mitä tekemistä kaupungin hankintojen ympäristövaikutusten arvioinnilla on ylimalkaan koko syöpäsairauden kanssa? Oliko tarkoitus sanoa, että kun itsellä on hätä, ei siinä paljon tulevien polvien hädälle jää ajatusta eikä sympatiaa? Eikö koko ajattelumallin pitänyt mennä ihan päinvastoin: jos jokin juttu aiheuttaa itselleni tai, vielä pahempaa, lapselleni syövän, taatusti olen valmis tinkimään taloudesta ja työstäkin saadakseni vaaran vähemmäksi...

Ehkä siis kokonaisen työpäivän hukanneesta seminaarista oli sittenkin hyötyä. Sain ainakin itse jälleen kerran tuntumaa toisiin näkökulmiin maailman menosta. Se on oleellista.

Kevät. Huomenna pitäisi kuvata Tampereen polkupyöräilijöiden talvipyöräilyvideo, vaan eipä taida enää olla talvea videolle asti. Vaikka pihassa on lunta vielä, kadulta se tänään suli jo tyystin, keskustassa varsinkin. Talvipyöräilyvideolla on tarkoitus ottaa kantaa pyöräilyolosuhteisiin Tampereella. Näin kevään tullen sekin keskustelu alkaa jälleen, eiköhän jo ensi viikon yhdyskuntalautakunnassakin päästä pyöräilystä puhumaan, sitä seuraavassa kokouksessa viimeistään. Ja uusintana keskustan nopeusrajoituksista, joilla Juhanan kanssa tulin aiheuttaneeksi ihmeellisen myrskyn vesilasissa...

 
Apuvälineitä iäkkäille
10.03.2009

Kävin jokin aika sitten eräässä senioriseminaarissa puhumassa ikääntymisestä ja asumisen teknologiatarpeesta. Itse pidän ylenpalttista luottamista teknologian autuaaksi tekevään voimaan yliampuvana hössötyksenä. Yliteknistyvässä asunnossa vanhus on laitteiden välityksellä jatkuvan seurannan ja kontrollin alla: yksi laite valvoo, onko lääkkeet otettu, toinen tarkkailee onko sänky käytössä vai ei... Silti mikään teknologia ei korvaa tärkeintä: toista ihmistä, läsnäoloa.

Linkistä löytyy  vielä samaa aihepiiriä koskeva lehtileike ja toisesta linkistä "toimiva koti"-sivut.

Valtuusto- ja lautakuntatyöltä ja remontilta ei ole jäänyt paljon energiaa blogin kirjoittamiseen. Yritän kuitenkin palailla tähänkin elämään hiljalleen. :)

 
Henkilökuljetin
11.02.2009

Aika ajoin nostetaan keskuteluihin raiteilla kulkeva henkilökuljetin jos toinenkin. Miksi? Melu ja paikalliset saasteet sähkökäyttöisillä ajoneuvoilla toki vähenisivät, mutta kauhulla ajattelen ympäristömme visuaalista tilaa siinä tulevaisuudessa, että näille kuljettimille olisi rakennettu kattava infrastruktuuri: katuverkoston lisäksi vielä ilmassa kulkevien henkilökuljetinkiskojen tai -putkien verkosto.

 
<< Alkuun < Edellinen 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 Seuraava > Loppuun >>

Tulokset 46 - 48 / 165