Luottamushenkilöiden palkkioista
26.04.2009

Aamulehti kyseli jokin aika sitten valtuutettujen kantaa kuukauden kokouspalkkioista luopumiseen osana kaupungin säästötoimia. (Kyllä, olisin valmis luopumaan omista palkkioistani.) Ja sen jälkeen valtuustoryhmämme pj:ltä oli kuuleman mukaan vielä erikseen tiedusteltu aikooko hän "suositella ryhmälle kokouspalkkioista pidättäytymistä". (Ei, ei kuulemma aio suositella.)

Olen tehnyt paljon vapaaehtoista työtä erilaisissa järjestöissä ilman minkäänlaisia palkkioita, enkä oikeastaan ole ajatellut poliittisten luottamustoimien eroavan noista järjestöasioista millään lailla. En ole valtuustoon ja luottamustoimiin pyrkiessäni myöskään uhrannut ajatustakaan palkkioille, en itse asiassa koskaan tullut edes ajatelleeksi, että kokouksista mitään palkkioita saati ansiotulonmenetyskorvauksia maksettaisiin. Siksi en siis henkilökohtaisesti pidä myöskään palkkioista luopumista kovin merkittävänä uhrauksena. Siis omalta osaltani.

Ymmärrän silti erittäin hyvin myös niitä, jotka eivät halua tai voi edes kuukauden palkkioista noin vain luopua. Useimmat luottamushenkilöt hoitavat tehtäviään aktiivisesti ja paneutuen. Esityslistojen ilmestymisestä kokoukseen on yleensä suhteellisen vähän aikaa, ja jos haluaa jostakin asiasta ottaa tarkemmin selvää tai kuulla erilaisia näkökulmia, on hoidettava lukuisia puheluita ja mahdollisesti henkilökohtaisia tapaamisiakin vapaa-ajan lisäksi myös virka-aikana, työajalla. Se tarkoittaa väistämättä "palkattomia vapaita" eli tunteja, joita ei voi maksattaa työnantajalla, mutta joista toisaalta ei ole oikeutettu minkäänlaisiin ansionmenetyskorvauksiinkaan. Näitä tunteja saattaa etenkin valtuustoryhmien puheenjohtajille, kaupunginhallituksen jäsenille ja lautakuntien aktiivisimmille jäsenille kertyä niin paljon, ettei kokouspalkkio riitä korvaamaan menetetyistä ansioista kuin murto-osan.

Löydettyäni otteen omista kommenteistani aamun lehdestä oikein kuvan kanssa julkaistuna, huomasin jälleen unohtaneeni yhden oleellisen median kanssa toimimisen ohjeen: kerro vain ja ainoastaan se lause, jonka haluat päätyvän lehteen. No juu, ote kommenteistani on oikein positiivinen eikä asia vääristy mitenkään pahasti. Todellakin mielestäni on oikeudenmukaista, että valtuutetutkin osaltaan osallistuvat kaupungin säästötalkoisiin. Enkä pidä kuukauden palkkioista luopumista kovin suurena uhrauksena. Ja laajemmasta asiayhteydestään erotetulla lauseella "En pidä palkkiosta luopumista suurena uhrauksena" tarkoitan siis vain omaa suhtautumistani luottamustoimiin (ainakin toistaiseksi, toivottavasti jatkossakin) merkittävämmin henkisesti kuin taloudellisesti palkitsevana toimintana ja luonteeltaan enemmän vapaaehtoisena kuin pakollisena työnä, en sitä etteikö kuukauden kokouksista kertyvä rahasumma voisi useammissa toimielimissä istuvalle olla taloudellisesti merkittävä ja mahdollisesti perheenkin toimeentulon kannalta oleellinen.

   

 
Säästöt, verot ja palapelit
19.04.2009

Lauantain kauppareissulla juuri selostin perheelle, miksi on järjetöntä alentaa valtionverotusta samaan aikaan kun kunnilla on taloudellisen tilanteen takia hirveät paineet korottaa verotusta - ja enkös sitten tämän aamun lehdestä lukenut ministeri Pekkarisen kuulemma aamutv:ssä tarttuneen ihan samaan asiaan. Hyvä niin. Mielestäni on nimittäin huomattavasti oikeudenmukaisempaa verottaa ihmisiä yhteisten lamatalkoiden kattamiseksi ennemmin valtion verotuksessa ja jakaa rahat kipeimmin tarvitseville kunnille kuin kerätä samat rahat kunnallisverona, joka ensiksikin on eri kunnissa eri, vaikka kaikkien pitää yhtä lailla saada lakisääteiset palvelut, ja joka toisekseen on tasavero eikä progressiivinen. Valtion verotuksessa siis hyvätuloisimmat maksavat hieman enemmän kuin pienituloisimmat, kunnallisverotuksessa kaikki maksavat saman prosentin mukaan tulotasosta riippumatta.

Itse jättäisin siis valtion verot alentamatta ja sen sijaan korvamerkkaisin rahaa kuntatalouden tukemiseen. Tai vaihtoehtoisesti voi tietenkin palauttaa joitakin kunnille sälytettyjä velvollisuuksia takaisin valtion hoitoon. 

Kunnat eivät ainakaan tällä nykyisellä mallilla ole valtiosta riippumattomia yksiköitä, jotka voidaan sysätä omilleen. Eivätkä valtiot ole globaalista systeemistä erillisiä yksiköitä sen paremmin. Ongelmat syntyvät heti kun kuvitellaan paloista muodostuvien kuvioiden olevan jo valmis palapeli ilman että kokonaisuutta reunapaloihin saakka on edes yritetty hahmottaa. 

Mies huomautti, että kunta toimii ikään kuin yritysten peilikuva taloudellisena yksikkönä. Se oli mielenkiintoinen ja ihan oikea huomio. Kun firmassa tulot laskevat, samalla mitä todennäköisimmin tuotteen kysyntäkin on laskenut eli myös tuotantoon menee vähemmän rahaa. Kunnassa taas huonona aikana tulopuoli (verokertymä) laskee niin ikään, mutta samalla tuotteiden (=palveluiden) kysyntä pysyy ennallaan ja jopa kasvaa. Taloudellisesti yhtälö on tosi kehno.

Perjantaina loppui edustuskauteni kaupungin matkailutoimiston toimintaa jatkaneen GoTampere Oy:n hallituksessa. Haastetta kuitenkin riittää edelleen yrityselämän tuntosarveilussa: alkuviikolla minut nimettiin vastikään yhtiöitetyn Tampereen Sähkölaitoksen hallitukseen. Tällaiselta pohjalta jatkan siis "paloista peliksi" hahmotusharjoituksiani.

 
Oleellisen metsästys
12.04.2009

Sain yllättäen omaa aikaa. (Olen lisäksi palannut parin päivän räkäisestä horteesta noin suunnilleen elävien kirjoihin, vaikka edelleen yskityttää.) On siis parin tunnin mahdollisuus tehdä jotakin OLEELLISTA.

Mikä on oleellista? Meinasin ensin ruveta tekemään töitä, mutta luinkin aluksi ympäristöjärjestön jäsenlehden, joka sattui ohimennen käsiini. Sitten vastailin facebook-kirjeenvaihdoitse yhden siuntiolaisen varavaltuutetun kysymyksiin kaavoituksesta ja jatkoin Suomen Liikenneliiton hallituksen sähköpostilistalla käynnissä olevaa keskustelua vuosikokousjärjestelyistä. Nyt aion juoda kaikessa rauhassa kupillisen teetä ja käväistä ihan hiukan siistimässä lumen alta paljastunutta perennapenkkiä ennen kuin rupean valmistelemaan pääsiäispäivällistä, jotta se on noin suunnilleen valmiina kun perhe palaa nälkäisenä kotiin...

Näin tuli lyhyessä hetkessä jälleen kerran oleellinen metsästettyä: oleellista ei näköjään sittenkään ollut yhden asuinalueen kaavatyö, kodin ikkunanpesu, aiottujen poliittisten kirjoitusten laatiminen, hyllyssä odottavien kirjojen lukeminen tai edes suklaamunien syönti. Oleellisia asioita elämässä ovat sen sijaan perhe ja puutarhanhoito, jokseenkin oleellista myös yhteiskunnallinen olemassaolo. Elämän luksusta on mahdollisuus pieneen rauhalliseen hetkeen hiljaisuutta (melkein hiljaisuutta; kellon raksutusta ja ajoittain pakastimen hurinaa) ja vapaata ajatusten virtaa kaikkien oleellisten asioiden ohessa.

 
<< Alkuun < Edellinen 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 Seuraava > Loppuun >>

Tulokset 40 - 42 / 165