|
Enemmän tai vähemmän ympäristöystävällisen asumisen ekokaupunkeja nousee Englantiin, Arabiemiirikuntien liittoon ja Kiinaan. Miksi ei Suomeen? Koska Suomessa ei ole tähän mennessä haluttu sellaista. Kyse ei ole edes siitä, ettei meillä osattaisi: suomalaiset arkkitehdithan (ja insinöörit, humanistit, ketkä lienevätkään muut) siellä muiden muassa ja jopa eturivissä vääntävät näitä ihmekaupunkeja ja ekokeksintöjä muille maille. Meillä ei yksinkertaisesti ole pidetty ekologisuutta erikoisena tai ainakaan imagokeskustelun arvoisena juttuna. Ja mitä, pitäisikö kaupunkeja muka jotenkin vielä erikseen kehittää? Eikö riitäkään uusi ohikulkutie, ABC sen suurimmassa risteyksessä? Johan kehitettiin tappalemalla uuden kaupan suuryksikön sijainneista, kuulitteko, kaupunkihan on jo kehittynyt ihan valtavasti... Tampere on samassa veneessä muun Suomen kanssa, tai jos mahdollista, vieläkin keskiarvohakuisempi. Ei tehrä tästä ny numeroo. Mitäpä sitä nyt epärealistisia tavoitteita asettamaan, sehän olisi pilvilinnojen rakentelua, pysytään tutussa ja turvallisessa. "Tulevaisuuden Tampereella on hyvä asua ja elää", "Tulevaisuuden Tampere huolehtii asukkaidensa hyvinvoinnista". Kukapa haluaisi ennalta visioida, että kaupungissa on huono asua tai että täällä vanhukset, lapset, työttömät ja mielenterveyspotilaat ovat oman onnensa nojassa? (Ihan totta, valtuutettuna jopa huvittaa miten paljon Tampereen kaupunkistrategianlaadintaprosessissa käytetään aikaa ja istumalihaksia keskusteluun siitä, onko "ihmisyys" sittenkin "ekologisuutta" tärkeämpi sana näkymään visiolauseessa ja onko joukkoliikenteen kulkumuoto-osuuden kasvattaminen muutamalla prosentilla nykyisestä sittenkin liian kunnianhimoinen tavoite vain yhden vaalikauden aikajaksolle...) Kaipaan rohkeampaa ja näkyvämpää ekologisten tavoitteiden asettamista Tampereellekin. Eikö pidemmän aikavälin näkyvä imagollinen ja kaiken kaupungin toiminnan kattava tavoite voisi olla saada Tampereesta Suomen ekologisin kaupunki? Päätavoitteen alatavoitteet ovat sitten niitä tärkeydestää huolimatta tavanomaisempia, monisanaisempia ja vähemmän raflaavia: vähemmän liikennetarvetta harkituilla sijainneilla ja viihtyisällä ja turvallisella lähiympäristöllä, uuden rakentamisen energiapiheyttä, kaupungin omistaman energiantuotannon ekologisuutta, kaupungin oman energiankulutuksen vähentämistä, joukkoliikenteen kehittämistä, kävelyn ja pyöräilyn helppoutta, asumisen joustavuutta, laatu ja onnellisuus mittareiksi päästöjen oheen pelkän rahallisen kasvun mittareiden tuijottamisen sijaan... Ehkä tästä joskus vielä tulee jotakin. Mutta sitä ennen haluaisin, että jokin juhlallisempi tavoite uskallettaisiin lausua myös ääneen ja alkaa sitten puhaltamaan yhteen hiileen. Rohkeammin. |
