Talousasioissa näyttää pätevän kirjoittamaton laki: se, joka puhuu talouskasvusta, on asiantuntija. Se, joka epäilee kasvun kestävyyttä ei ymmärrä taloudesta mitään. Kääntäen: jos haluat esiintyä talouden asiantuntijana, ei voi kyseenalaistaa, vaan on vannottava jatkuvan talouskasvun nimeen.

Ja sittenkin: ei mikään muutu, jos ei kukaan koskaan kyseenalaista nykytilaa tai suuntaa.

"Talouskasvu on ihanaa, sillä se on tuonut meille sisävessat ja syöpähoidot" kirjoittaa Mirva Heiskanen Talouselämän (19.2.) pääkirjoituksessa. Ja onhan se, ihanaa siis. Mutta onko kasvu tuonut vessan ja hoidon? Ei, vaan ihmisen kekseliäisyys, tahto ja yritys kehittyä ja luoda jotakin parempaa, helpompaa tai muuten toimivampaa. Kun "ihana" asia löytyy, kasvuakin siitä voi seurata. Tai olla seuraamatta. 

Siispä: kehitys on ihanaa. Hyvinvoinnin lisäämiseksi on tehtävä työtä sen eteen, että huonosti toimivat asiat saadaan toimimaan paremmin. Vaan onko toimivampi aina isompi, onko toimivampaa aina kun on entistä enemmän? Ei ole. Vähemmän voi olla parempi. Riittävästi voi olla ilman jatkuvaa kasvua.

Järjestin tammikuun alussa Tampereen vihreiden keskustelutilaisuussarjan osana kaupungin ja talouden kasvua käsittelevän tilaisuuden "Kasvu - kaupungin hyvinvoinnin edellytys?". Aihe, nimenomaan kaupunkikehityksen, yrityselämän elinvoimaisuuden ja ekologisuuden suhde toisiinsa, kiinnostaa minua kovasti. (Ehdin toivottavasti palata näihin pohdintoihin syvemmin vielä moneen kertaan myöhemmin.)

Nyt samaa aihepiiriä on pyöritellyt englantilainen ajatushautomo jos toinenkin. Ensimmäisen mukaan talouskasvu ei voi jatkua, jos ilmastopäästöjä halutaan tosissaan rajoittaa. Toisen mukaan tämä ajatusmalli on täyttä puppua, sillä nimenomaan talouskasvu "nostaa ihmiset köyhyydestä" ja mahdollistaa panostukset ilmastoasioihin. (Tekniikka&Talouden artikkeli aiheesta: http://www.tekniikkatalous.fi/energia/ilmastonmuutos/article368167.ece?s=u&wtm=tt-27012010)

Niin, näinhän voi väitellä siihen asti, että katastrofi suuntaan tai toiseen on kiistämätön tosiasia. Vaan edelleen mietityttää tämä kasvun ja hyvinvoinnin suhde: eikö taloudellinen hyvintointi voi perustua myös kohtuuteen ja omalla tavallaan staattiseen tilanteeseen; eikö elinkeinoelämä ole kilpailukykyinen ja hyvinvoiva, kun yrittäjä saa yrityksestä elantonsa ja ehkä kohtuullista voittoakin? Osakekurssin nousu edellyttää kaiken jatkuvaa kasvamista. Vaan hyvinvoinnin kasvupa ei taida edellyttää osakekursseja...