|
18.01.2007 |
|
Tuoreita liikenneuutisia: Turussa arvioitiin elokuussa kansainvälisen asiantuntijaryhmän voimin kaupungin liikennettä ja yleistä edistymisestä "kestävän liikennejärjestelmän kehittämisessä". Hankkeen loppuraportti on juuri julkaistu. Alla on joitakin asiantuntijaryhmän keskeisimmistä havainnoista ja suosituksista. Kysymys kuuluu: mitä yhteistä on Turun ja Tampereen seuduilla? * * * Turussa 21.-25.8.2006 tehdyn kestävän liikenteen vertaisarvioinnin loppuraportti on valmistunut. Kansainvälisen kestävän liikenteen asiantuntijaryhmän keskeisimmät havainnot ja suositukset ovat:
* Turun kaupungin ja ympäristökuntien välillä ei ole todellista maankäytön ja liikenteen suunnittelun koordinaatiota. Yhteistyön sijasta kunnat kilpailevat keskenään "hyvistä veronmaksajista". Kuntauudistus vaikuttaa tarpeelliselta.
* Riittämätön joukkoliikenne. Bussit ovat liian hitaita, vuorotiheys on liian harva ja informaatio ei ole riittävää. Tarvitaan runkolinjoja, joilla on tiheä vuoroväli. Liikennöintinopeutta tulisi parantaa lisäämällä joukkoliikenne-etuuksia kaduilla ja risteyksissä sekä paremmalla lippujärjestelmällä.
* Kävelijöiden ja pyöräilijöiden ongelmat. Kaupungin keskeisissä osissa kriittisiä osia kevyen liikenteen verkostosta puuttuu. Kaupungin on tarpeen toteuttaa kunnianhimoiset pyöräilysuunnitelmat. Tärkeät kohteet tulee tavoittaa jalan ja pyörällä ilman konflikteja autoliikenteen kanssa.
* Lisääntyvä ruuhkautuminen on kasvava ongelma. Ruuhkautuminen kasvaa väestönkasvun, talouskasvun, autonomistuksen kasvun ja kaupunkirakenteen hajautumisen takia. Kokemus osoittaa, että on hyödytöntä yrittää ratkaista ruuhkautumista rakentamalla lisää teitä. Kulkumuotojakaumaa tulee muuttaa siten, että julkisen liikenteen ja pyöräilyn osuus kasvaa ja autoilun osuus vähenee.
* Kaupunkikeskustan kilpailuasetelma. Turulla on miellyttävä kaupunkikeskusta, jossa Kauppatori, Kauppahalli ja Aurajoki ovat ainutlaatuisia laatutekijöitä. Ulkoisten kauppakeskusten ja keskustan välinen kilpailu on hyvin kovaa. Kaupunkikeskustan houkuttelevuuden ja kilpailukyvyn säilyttämisen tulee olla keskeinen tavoite. Saavutettavuuden tulee olla hyvä sekä autolla, julkisella liikenteellä, kävellen että pyörällä. Liian suuri autoliikenne aiheuttaa ruuhkautumista ja huonon ympäristön. Työmatkalaisia tulisi rohkaista luopumaan autosta ja käyttämään muita liikennemuotoja, joka vapauttaa tilaa ostosmatkoille. Kilpailu pelkästään autosaavutettavuudella on valmiiksi hävitty taistelu. Sen sijaan kaupunkikeskustan tulee vahvistaa ainutlaatuisia ominaisuuksiaan, kuten moninaisuutta, ilmapiiriä, kulttuuria, katuelämää ja laatua.
|
|
|
14.01.2007 |
|
"Sivistyksen mitta on yhteiskunnan kyky huolehtia heikoimmistaan" Tämä lause osui silmiini lehdestä ja jäi aiemminkin kuultuna mieleeni pyörimään. Ketkä ovat heikoimpia? Tulisiko lauseen kuulua "heikoimmistaan" (=yhteiskunnan heikoista) vai "heikommistaan" (=yhteiskuntaa heikommista -- siis tulkinnasta riippuen meidän suomalaista yhteiskuntaamme, länsimaista yhteiskuntaa tai koko ihmiskuntaa heikommista)? Entä sivistys; sivistyksen mittako se todella on, vai ehkä sittenkin hyvinvoinnin? Onko yhteiskunnan hyvinvointia ilman kykyä huolehtia niistä, jotka eivät kaikilta osin omin avuin pärjää? Mikä yhteys on lopulta sivistyksellä ja hyvinvoinnilla? Heikoimpia ovat ne, jotka eivät kykene puolustautumaan itselleen haitallisia toimia vastaan. Heikoimmista huolehtiminen ei kosketa yksin ihmiskuntaa. Ihmisen on huolehdittava myös luonnosta. Ilman luonnon ja lasten hyvinvointia ei loputtomiin riitä elämää, jota puolustaa. Kovin pitkään ei myöskään sivistystä mitattavaksi. |
|
|
10.01.2007 |
|
Jossakin mielessä ehdokkaan arki muistuttaa opintojen vääntämistä kahden työn ja perheen ohessa (näin siis omien opintojeni viimeiset vuodet...). Vähän väliä on paha omatunto - joko siitä ajasta, jota ei ole perheen kanssa tai siitä ajasta, jota ei käytä vaalityöhön. Kaikkea mitä haluaisi ei mitenkään ehdi tehdä. Sen kanssa on vaan elettävä. Vapaiden hetkien määrä on rajallinen ja silloin on kulloinenkin tekeminen valittava melkoisesta nipusta: kerronko blogissa ajatuksistani tai tapahtumista; vastailenko vaalikoneiden kysymyksiin (ne vievät todella paljon aikaa, ainakin kun tekee parhaansa punnitakseen vaihtoehtoja ja perustellakseen kantojaan!); luenko lehden, että tietäisin mitä tapahtuu ja mistä keskustellaan; ehtisinkö kirjoittaa mielipidekirjoituksen jostakin niistä miljoonista asioista, joita tekisi mieli kommentoida; olisiko löydettävissä sponsoreita osallistumaan vaalikuluihin; onko sittenkin tärkeintä miettiä vaalilauseet ja mainosasiat viimein kuntoon, esitteetkin pitäisi saada painoon; nettisivujenkin asiasisältö on edelleen vaiheessa, tosi iso osa aikomistani jutuista odottaa edelleen toteutumistaan; kotiarki vaatisi pyykkäystä ja siivousta, lapseni tanskalainen kummisetäkin on tulossa viikonloppuna kylään... Entä mihin kaikkiin tapahtumiin kannattaa osallistua, koska on sittenkin tärkeämpää olla perheen kanssa? Ajankäyttö vaatii jatkuvaa priorisointia - epäilemättä hyvää harjoitusta kansanedustajaksi pyrkivälle! Niitä asioita, joista olisin halunnut kirjoittaa blogiinkin on tosi paljon. Kuten näkyy, usein jää blogi päivittämättä. Aika moni muukin ajatus jää vaaleissa toteutumatta. Sain idean, että julkaisen lopulta listan toteutumatta jääneistä ideoista - siitä saattaisi tulla hauska, sillä tukiryhmäkin pursuaa toinen toistaan vinkeämpiä ajatuksia. Se, mikä näkyy suurelle yleisölle on todella jäävuoren huippu. Iso osa vaalitekemisestä on taustaa, jonka näkee vain aviomies, kaikkea ei hänkään. |
|
|
<< Alkuun < Edellinen 51 52 53 54 55 Seuraava > Loppuun >>
|
| Tulokset 154 - 156 / 165 |
