Ihan hullu päivä. Töissä on mielenkiintoisia hommia sekä rakennussuunnittelun että kaavoituksen parissa, mutta yhteensä vähän enemmän kuin ehdin tehdä. Ja sitten meni puoli päivää "harrastuksissa": ennen työpäivän aloittamista aamu GoTampereen hallituksen kokouksessa, sitten lyhyeksi jääneen työrupeaman jälkeen loppuiltapäivä taloyhtiön hallituksen kokouksessa, ja lopuksi vielä ilta parin vaalien tiimoilta tavatun mukavan naisen juttuseurassa maailmaa parantaessa. Ei tullut maailmasta valmista, mutta oli kiva edes keskustella paremmuuden mahdollisuudesta. Kyllähän se siitä vielä paremmaksi muuttuu, kannattaa ainakin yrittää. Vasta luovuttaessaan on ihan varmasti hävinnyt. ;)

Kotimatkalla näin taidetta puskassa. Joku oli asetellut käpyjä sahajauhokasojen koristeeksi ja juurten välisen alueen peitoksi Rantaperkiön "Huvilarannikon" ulkoilureitin varteen. Yhdessä kohdin oli kannon päällä puun oksista punottu pesä, jossa oli eri värein maalattuja kiviä munina. Mihin lie taidejuttuun liittyvät, varmaan tästä on kerrottu enemmän jossakin viikonlopun lehdessä, jota en ole vielä ehtinyt lukea, kun ei oltu kotona...

Tuli elävästi mieleen yhden Kuopiossa kerran tapaamani taiteilijan esittely työstään, jossa oli tyhjiä taulun kehyksiä metsäpolun varressa. Idea oli mielestäni upea: osoittaa ihmisille luonnon yksityiskohtien kauneutta - sillä toden totta, kyllä kehystettyyn näkymään, käpyyn tai oksapahkuran muotoon kiinnittää ihan eri tavalla huomiota kuin samoihin detaljeihin laajassa ympäristössä, ilman kehyksiä. Vaan sitten seurasi pettymys: taiteilijalla itsellään ei ollutkaan työssään mitään sanomaa. Hän oli vaan kerännyt "romuraameja" ja viskellyt sitä metsään, satunnaisesti, ilman tarkoitusta osoittaa juuri niitä kohtia tai yleensä mitään erikoista. 

Taide, jota tehdään ilman sanottavaa, vain sen vuoksi, että tekijä voisi nimittää itseään taiteilijaksi, muistuttaa politiikkaa, jota tehdään irtopinnojen tai puolueen vaalimenestyksen vuoksi, ilman näkemystä paremmasta maailmasta ja suurista linjoista. Kun jompaakumpaa yrittää tehdä työkseen, on suuri vaara astua sisällöttömyyden suohon.

Pysyköön oma polkuni tukevana jalan alla.

Matkakorvauskäytännössä on joitakin hassuja piirteitä. Lähtiessään kauemmas työmatkalle, voi lyhyenkin taksimatkan kotoa asemalle tai lentokentälle kyllä laskuttaa matkalaskussa, mutta samaa matkaa pyörällä tehtynä ei. Omalla autolla ajetuista työmatkoista - vaikkapa arkkitehdin matkoista suunnittelukohteeseen ja takaisin toimistolle - maksetaan kilometrikorvausta, mutta jos saman matkan polkaisee pyörällä, rahoitusta pyörän ylläpitoon on turha kysellä. Valistuneelta työnantajalta voi nykyisin saada työsuhdematkalipun ja vähemmän valistuneelta vaikka autoedun, vaan saako missään työsuhdepyörää huoltotakuulla ja monipuolisesti säädettävää pyöräilykypärää?

Miksi pyörä lasketaan matkakorvausasioissa harrastus- tai kuntoiluvälineeksi, ei kulkuneuvoksi? Pyöränkin ylläpito varaosineen ja huoltoineen maksaa - ja jos hirveän tarkkoja ollaan, kuluuhan tuota ruoaksi kutsuttua polttoainettakin pyörälijällä hitusen autolla liikkujaa enemmän... Toisaalta työnantaja säästää pyöräilijän arkihyötyliikunnan seurauksena todennäköisesti reilusti sairaspoissoloista.

Joku on sentään tämänkin huomannut - tämä tieto pyöräily-yhdistyksen sihteeriltä, Sannalta: "Nostokonealalla toimiva Pekkaniska Oy kannustaa henkilöstöään kävelemään ja pyöräilemään taloudellisin kannustimin. Tavoitteena on lisätä henkilöstön terveyttä ja hyvinvointia, joka heijastuu työhyvinvointiin, sairauspoissaolojen määrään ja työkykyyn. Kävellen tai pyörällä tehdystä työmatkasta maksetaan 1 €/km, samoin työajan ulkopuolella tehdystä vähintään 5 km:n lenkistä työkavereiden kanssa. Bonusta maksetaan lisäksi hyvästä kunnosta, jota mitataan kävelytesteillä puolen vuoden välein. Ylimmästä kuntoluokasta voi saada bonuspalkkana 40 €/kk. Työnantaja osallistuu soveltuvin osin myös liikuntaharrastusten kustannuksiin ja liikuntatapahtumien osallistumiskuluihin." Liikuntabonuksia työntekijöilleen maksaa myös Toholammin kunta. Oma työnantajani Sigma Konsultit Oy kustantaa työntekijöille uima-/kuntosalilipun viikossa kokkolalaisen uimahallitaksan mukaan; työmatkapyöräilyä ei ainakaan toistaiseksi tuettavaksi kuntoiluksi  lasketa, kun siitä ei jää työntantajan verotukseen kuittia... 

Verottajako siis välillisesti pakottaa autoilemaan työmatkat?