Tämä keskustelu käytiin Facebookissa 22.-26.5.

Kirsikka (=KS): Kirsikka Siik kannattaa politiikan avoimuutta ja keskustelun lisäämistä, mutta ei sitovia kansanäänestyksiä!

JV: Miksi ei sitovia kansanäänestyksiä?

ON: Entäpä vastuullisia äänestyksiä ja sitovia päätöksiä?

KS: Ei sitovia kansanäänestyksiä, koska eri näkökulmien ymmärtäminen vaatii yhtään isommissa asioissa valtavan määrän tiedon etsimistä ja läpi kahlaamista, erilaisten perustelujen kuulemista, keskustelua ja harkintaa. Siksi meillä (ainakin periaatteessa, käytäntöhän voi henkilöstä riippuen olla toinenkin) on valtuutettuja ja kansanedustajia, että nämä paneutuvat, kuulevat ja harkitsevat. Se on vaikeaa, aikaavievää ja työlästä. Itsestäni ainakin usein tuntuu, ettei ole aika ja jaksaminen sittenkään venynyt kaikkeen tarpeelliseen, ja että kaikesta hyvästä yrityksestä huolimatta valtuustossa ainakin päätökset tehdään ihan liian hataralta pohjalta. Kuka siis takaisi, että kansalaiset saavat äänestettävänä olevasta asiasta kaiken oleellisen tiedon ja jaksavat käydä sen läpi? Ei kukaan.

JV: Pidät siis äänestäjiä tyhminä?

KS: Kumma tulkinta. Aivan päinvastoin. Toreilla ja vaalikopeilla olen tavannut tosi paljon fiksuja ja ajattelevia ihmisiä, joiden kanssa käydyistä keskusteluista olen ainakin minä saanut paljon uuttakin ajattelemisen aihetta.

Kysymyksen voi kääntää toisinkin: sinä, J, pidät siis edustuksellista demokratiaa turhana? Tai jos et pidä, miten ajattelit ratkaistavan, mitä asioita pitää kysyä suoraan kansalaisilta itseltään ja mitä asioita käsittelisivät vaaleilla valitut valtuutetut ja kansanedustajat tai muut luottamushenkilöt? Entä kuka määrittäisi äänestettävät vaihtoehdot - harva asiahan on mustavalkoinen, usein päätettävänä useita sävyjä siltä väliltä.

Edelleen: miten monia satoja sivuja taustaselvityksiä olisit itse valmis kahlaamaan kutakin kansanäänestystä varten? Miten monia seminaareja ja lobbaustilaisuuksia kuulemaan? Miten itse toisit omaa mielipidettäsi esille kaikille muille asiasta äänestäville? Miten ajattelit huolehtia siitä, että kuulet ja ymmärrät myös omasta kannastasi poikkeavat näkökulmat ja niitä puolustavat argumentit?

Vai pitäisikö kansalta ehkä kysyä vain helppoja asioita, joihin ei tarvitse paneutua? Jos ajattelisin näin, pitäisin äänestäjiä tyhminä.

ON: Eli sitä varten on asiantuntijat. Äänestäjää ei pidä asettaa liian vaikeaan ja outoon asemaan. Mutu-äänestys ei toimi.

JV: Arvelinkin toki, että perustelusi ovat tuon suuntaiset koska olen kuullut ne monesti ennenkin muissa yhteyksissä. Anteeksi tahallinen provosointi.

Demokratiassa asiantuntijan mielipide ja vaikka noppaa heittämällä muodostettu mielipide ovat äänestyskopissa täysin yhtä arvokkaita. Jotkut pitävät tätä hirvittävänä tragediana mutta itse en ole taipuvainen ajattelemaan niin. Näin pitääkin olla. Kenenkään ei tarvitse perehtyä syvällisesti äänestettäviin kysymyksiin, ellei itse niin halua tehdä.

Itse koen hyvin vastenmielisenä ajatuksen, että valistunut ja viisas eliitti hallitsee kansaa tarvittaessa vaikka sen omaa tahtoa vastoin. Kansa kun ei kuitenkaan osaisi äänestää oikein. Luotan (ehkä mielestäsi naiivisti) siihen, että julkisuudessa käytävä avoin keskustelu muokkaisi äänestäjien mielipiteet yleisen edun mukaisiksi.

Mielestäni mikä tahansa aloite pitäisi viedä sitovaan kansanäänestykseen, jos se saa kerättyä riittävästi kannattajia. vaadittavat kannatusrajat voitaisiin säätää kunnallisesti ja valtakunnallisesti.

KS:   :) Keskustelun herättäminen on aina hyvä asia.

Seurasitkos muuten, J, kansanäänestysvaatimuksia Rantaväylän tunnelia koskien? Kansalaiset keräsivät hurjan määrän nimiä kansanäänestystä vaativaan adressiin, ja sitten kävi ilmi, että perusteita siihen oli tosi monia erilaisia ja osa niistä toisilleen vastakkaisia.
Osa halusi kansanäänestystä periaatteesta.
Osa halusi kansanäänestystä kertoakseen, että hanke on sinänsä ok, mutta ajankohta sen toteuttamiseksi väärä.
Osa halusi kansanäänestyksen vastustaakseen tunnelia, jotta tietä levennettäisiin parilla kaistalla sen nykyisellä paikalla.
Osa halusi vastustaa tunnelia, jotta nykyisen tien lisäksi rakennettaisiin toinen nelikaistainen tie kiertämään Särkänniemen rannan puolelta.
Osa halusi vastaustaa tunnelia, jotta nykyinen tie olisi rakennettu kahteen kerrokseen.
Osa halusi vastustaa tunnelia, jotta sille varatut rahat olisi siirretty liikenteen sujuvoittamiseen joukkoliikenteen kehittämisen keinoin.

Mistä kansa olisi siis äänestänyt, jos vaihtoehdoiksi olisi annettu vain "kyllä" ja "ei"? Ja jos äänestys olisi järjestetty sitovana, mitä sitova "ei" olisi näiden esiin tulleiden kommenttien valossa tarkoittanut?

No, tää on tätä, ja tästä on hyvä jatkaa! :)

JV: Olen tietoinen tunnelitapauksesta. Se onkin hyvä esimerkki. Koska aloite oli muotoiltu noin, perusteluilla sinänsä ei olisi ollut mitään merkitystä. Joko tunneli rakennetaan tai sitä ei rakenneta. Ainakaan kunnes päätöksestä syntyy uusi aloite ja äänestys.

Aloitteissa pitäisi muotoilla selkeästi vaihtoehdot, joista äänestettäisiin. Tietenkin käy niin että jos rajaa vaihtoehdot kovin tarkasti, esim. tuohon kaksikerroksiseen vaihtoehtoon, käy luonnostaan niin että aloite ei saa kannatusta ja se kuivuu kokoon.

Aloitteita syntyisi varmasti valtavia määriä, mutta vain harvat päätyisivät äänestykseen asti. Vaadittava määrä nimiä aloitteessa voisi olla jotain 5-10% äänioikeutetuista välillä.

JV:  ps. Itse en allekirjoittanut rantaväylän tunnelin adressia.

Eilen oli Pirkanmaan vihreiden ensimmäinen koulutus eduskuntavaalien 2011 ehdokkaille ja kampanjapäälliköille. Käsiteltiin erityisesti tukiryhmien kasaamista ja vapaaehtoistyön organisoimista.

Oli mukavaa päästä keskustelemaan muiden ehdokkaiden kanssa ja kuulemaan hieman puolueenkin vaaliajatuksista. Varmaan näiden koulutusten tarkoitus onkin saada ehdokkaat innostumaan  - ja ehkä siten tekemään lopulta enemmän kuin muuten aikaan saisivatkaan.  

Omakin vaalityöni on siis jälleen käynnistynyt. (Lasken vaalien miettimisen ja siihen liittyvät jutut kuten tukiryhmäasiat ja normaalista poikkeavat tapahtumaosallistumiset vaalityöksi, muuten yritän kyllä tehdä edelleen, siis ihan samoin kuin koko ajan muutenkin, tätä ihan normaaliksi arjekseni muodostunutta arkkitehtuuri-liikenne-maankäyttö-sähkölaitos&energiapolitiikka-järjestötoiminta-keskustelun avoimuus-maailmanparannustani...)

Tukiryhmän kasailu on ollut tosi mukavaa, on kokoonnuttukin jo muutaman kerran ja ehditty tehdä jos jonkinlaista pientä esikampanjointipoikastakin... Tukiryhmäni nimi on Kivat Ihmiset - ja se on mielestäni äärimmäisen osuva nimi, sillä olen totta totisesti saanutkin porukkaani ehdottoman kivoja ihmisiä. Ja mukaan mahtuu! Ennen ensi kevään vaaleja tarvitaan vielä monenlaista asiantuntemusta, tekeviä käsiä, iloisia ideoita, keskustelunavauksia - ja ehkä joskus myös kriittisiä arviointeja erilaisiin hankkeisiin osallistumisen kannattavuudesta. Jonkin verran ihan vaan hengessä mukana oloakin, sekin on hetkittäin tosi oleellinen tuki.

On tavallaan hassua, että kansanedustajaehdokkuudesta on tullut kaiken maailman vaalirahakohujen keskellä osan ihmisistä silmissä negatiivinen asia. Ymmärrettävää se on toki, sillä sellainen kuvahan tästä kaikesta on tullut, että kampanjointi on vain rahan keräämistä, jotta ehdokas voisi sillä rahalla julkaista kasan katteettomia lupauksia ja naamansa lehdessä mahdollisimman monta kertaa.

Juuri siksi haluaisin tehdä kaiken ihan toisin. Koko kampanjoinnin antihan on ihan päinvastainen: vaalityö tarkoittaa mahdollisuutta tavata valtava määrä ihmisiä, joiden kanssa ei muuten sattuisi koskaan juttuun, ja saada valtava määrä tietoa, ajatuksia ja kertomuksia muiden ihmisten näkökulmista, arvoista ja kokemuksista, joita ei muuten koskaan saisi. Ehdokkaan arkikin on ihmisenä kasvamista. Että osaisi katsoa ja nähdä maailmaa paremmin.