MIPS-tutkimus on osaltamme päättynyt. Eilen oli loppupalaveri. Keskusteltiin fiiliksistä ja arvioitiin elintapojen ekologisuutta. Saatiin nähdä osallistuneiden 27 perheen tolppagrafiikoita (nimettöminä tietysti) - hajonnat kulutustavoissa ja ekologisten selkäreppujen kokonaisuuksissa olivat tietysti jonkinmoisia. Aika iso osa perheistä oli kuitenkin kulutukseltaan alle keskivertosuomalaisen. Näin mekin, joskin parantamisen varaa jäi paljon. Elämäntapamme on vielä todella kaukana ekologisesta.

Oleellista onkin seuraavaksi löytää keinot siihen, miten parempaan tulokseen päästään. Tätä tutkimuksessa ehkä haettiinkin - ehkä pienikulutuksisimpia perheitä jatkotutkitaan?

Itse voin jatkaa panostusta "kaupunkisuunnittelu-MIPSiin" (jollaista hanketta ei siis liene oikeasti olemassa, vaikka voisi tietysti olla! Tietoa aiheeseen liittyen löytyy kuitenkin esim. liikenne-MIPS-hankkeesta). Mikä on kaupunkirakenteeseen liittyvien hankkeiden ekologinen selkäreppu? Miten kannustetaan liikennetarpeen vähentämiseen? Entä lämmitettävien neliöiden? Millaisessa ympäristössä viihdytään lomatkin kotona ja löydetään harrastukset läheltä? Voidaanko suunnittelijoille ja päättäjille tarjota kattavaa ja luotettavaa tietoa kulloistenkin päätösten ja suunnitelmien selkärepuista ja ilmastovaikutuksista?  

Alla sähköpostilistalta poimimani luonnonsuojeluliiton tiedote Koti-MIPSistä.

* * *

Suomen luonnonsuojeluliitto tiedottaa 26.11.2007
>
> 40 tonnia ekologisessa selkärepussa – kulutuksen näkymätön taakka painaa
> Jokaisen suomalainen kantaa ekologisessa selkärepussaan keskimäärin 40 tonnia
> luonnonvaroja vuodessa. Tämä kulutuksen näkymätön taakka painaa päivittäin 25
> kauppakassillisen verran. Näitä FIN-MIPS Kotitalous -hankkeen
> päätuloksia esitellään Lahdessa tiistaina ja keskiviikkona.
>
> Ekologinen selkäreppu tarkoittaa kaikkea kiinteätä materiaa, joka
> kuluu tuotteiden tai toimintojen elinkaaren aikana jossakin
> vaiheessa jossakin päin
> maailmaa. Esimerkiksi autokilometrin ekologinen selkäreppu on 2 kiloa,
> naudanlihakilon 45 kiloa ja tunnin uimahallikäynnin 11 kiloa.
>
> FIN-MIPS Kotitalous -tutkimushanke on kesästä 2006 tutkinut
> suomalaisten ekologisen selkärepun suuruutta ja sisältöä.
> Yhdentoista hengen tutkimusryhmän
> tuloksia esitellään ensimmäistä kertaa laajalle yleisölle tiistaina ja
> keskiviikkona järjestettävässä Suomen teollisen ekologian seuran
> syysseminaarissa Lahdessa. Tutkimuksen kulutusseurantavaiheeseen
> osallistui 27 kotitaloutta Uudeltamaalta, Pirkanmaalta ja
> Päijät-Hämeestä. Taloudet seurasivat omaa kulutustaan kuuden
> viikon ajan. "Osasimme odottaa osallistuneiden kotitalouksien
> ekologisten selkäreppujensuurta vaihtelua", toteaa tutkija Satu
> Lähteenoja Luonnonsuojeluliitosta. "Se,
> että eri talouksien ekologisessa selkärepussa on jopa 15-kertainen
> ero, kertoo
> myös ekotehokkuuden lisäämisen suurista mahdollisuuksista."
>
> Suurimmat vaihtelut eri kotitalouksien välillä löytyivät matkailusta ja
> liikenteestä. "Auto- ja lentomatkojen vähentäminen tarjoaa suuria
> mahdollisuuksia kestävän kulutuksen tavoittelussa", toteaa
> tutkimuksen koordinaattori Michael Lettenmeier
> Luonnonsuojeluliitosta. "Myös eläinperäisten elintarvikkeiden
> kulutuksen, huonelämpötilan ja asuntojen koon vähentämisestä voi
> syntyä suuria säästöjä."
>
> Tutkija Satu Lähteenoja korostaa, ettei maailman pelastamisen taakkaa pidä
> jättää yksin kotitalouksille. "Myös elinkeinoelämän tarjontaa ja
> hallinnon säätelyä pitää kehittää, jotta päästään kestävään
> kulutukseen. Esimerkiksi
> matalaenergiataloista on tehtävä kilpailukykyisiä vaikkapa
> verotuksen keinoin ja
> autotonta elämäntapaa edistettävä kaupunkisuunnittelussa."
>
> Seminaarissa esitellään suomalaisten kuluttajien ekologista selkäreppua eri
> osa-alueilla sekä keskustellaan tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden kanssa
> siitä, miten luonnonvarojen kulutusta voitaisiin pienentää.
> Seminaarissa puhutaan kuluttamisen ekologisen selkärepun lisäksi
> esimerkiksi ympäristöveroista, matalaenergiataloista,
> farmarihousuista, platinakaivoksista
> ja kestävän kehityksen mittaamisesta. Seminaariin on ilmoittautunut
> lähes 300 osanottajaa korkeakouluista ja
> tutkimuslaitoksista, yrityksistä ja hallinnosta sekä kuluttaja- ja
> ympäristöjärjestöistä. Seminaari alkaa molempina päivinä klo 9.15 ja
> loppuu noin
> klo 16. Paikkana on Kongressikeskus Fellmanni Lahdessa (Kirkkokatu
> 27). Tiedotusvälineet ovat tervetulleita tilaisuuteen.
>
> Lisätietoja:
> Tutkimuksen koordinaattori, ekotehokkuuskonsultti Michael
> Lettenmeier, puhelin
> 040 54 12 876
> Kestävän kulutuksen tutkija Satu Lähteenoja, puhelin 044 500 2993
> MIPS-indikaattori ja FIN-MIPS Kotitalous –tutkimushanke: www.mips-
> online.fi Seminaariohjelma: www.teollinenekologia.fi

Mietin edelleen lakkoja, palkkoja ja niiden oikeutuksia.

Ajatusleikki: mitä työtä tekisit, jos palkka olisi työtehtävistä riippumaton vakio? Olkoon vaikka 2000 euroa/kk. Se ei ole hirveän paljon, mutta enemmän kuin pienimmät palkat ja sillä tulee jo kelvollisesti toimeen.

Minä jatkaisin todennäköisesti arkkitehdin hommissa. Miksi vaihtaisin? En ole palkan mukaan työtä valinnut nytkään, eikä tuo pudotus nykyiseen liksaanikaan kovin suuri olisi.

Poliisit, sairaanhoitajat jne. jatkaisivat hekin nykyisissä töissään - peruspalkkahan nousisi. Mutta miten kävisi yö- ja pyhävuorojen? Niistä ei saisi ylimääräistä korvausta, mutta jonkun nekin olisi tehtävä. Todennäköisesti ne siis tehtäisiin; se kuuluisi ammatin huonoihin puoliin, mutta ei estäisi valitsemasta ammattia.   

Mielenkiintoiseksi asia menee enemmän tienaavien kohdalla. Jatkaisiko rehtori rehtorina vai haluaisiko tavalliseksi opettajaksi, jos rehtorin hommasta palkka olisi riviopettajan kanssa ihan sama? Kuinka moni kovapalkkaisimmista lääkäreistä tai juristeista vaihtaisi hommia helpompiin kun rahallista kannustinta ei olisikaan? Löytyisikö maalle pääministeri ja firmalle johtaja?

Osa ihmisistä on saattanut hankkiutua alalleen palkkojen takia, ei itse työn mielenkiintoisuuden, mutta tuskin enemmistö sentään - eli edelleen tekijöitä eri ammatteihin löytyisi, oletan. Mitä työtä ei tehtäisi, mitä tehtäisiin vastaavasti enemmän? Helpottaisiko sairaanhoitajapula, kun ammattiin hakeutuja valitsisi vain tehtävän, ei samalla muita huonompaa palkkaa? Oltaisiinko katkeria siitä, että hampurilaisbaarin kassana pääsee samoille ansioille kuin kirurgina tai menestyvän liikeyrityksen yrityksen johtajana?

Mitä SINÄ tekisit?